Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Arkimummi auttaa vaikka kutomaan kissalle peiton, jos lapsenlapsi sitä pyytää

Kokemäkeläinen Seija Leino oli 17-vuotias tultuaan ensimmäisen kerran äidiksi. –Äitiys on kova pesti, mutta oli se jotenkin ihanaa. Ajattelin, että minä olen mahtava äiti ja minä osaan kaiken. Mutta ei se ihan niin tainnut mennä, Leino nauraa vuosikymmeniä myöhemmin. Leino on kolmen pojan äiti, neljän lapsenlapsen mummi ja yhden lapsenlapsenlapsen isomummi. Itse hän kutsuu itseään arkimummiksi, sillä hän viettää yhdessä puolisonsa Yrjön kanssa paljon aikaa naapurissa asuvan Ollin lasten kanssa. Isovanhempien apua tarvitaan, sillä lasten äiti käy vuorotöissä ja isä tekee pitkää päivää yrittäjänä. Leinot tarjoavat mielellään apuaan ja kuskaavat tyttöjä sekä kouluun että harrastuksiin. Lisäksi he pyöräilevät yhdessä, pelaavat lautapelejä, onkivat ja lennättävät leijaa. Välillä opetellaan kutomaan kissalle peittoa ja nikkaroidaan linnuille pesäpönttöjä. –Jalkapallon perässä emme enää jaksa juosta, mutta yritämme katsoa, että he tekevät läksynsä, ja välillä on tietysti myös ”kauhea nälkä”. Lapset elävät aina tässä hetkessä, kyllä siinä omat vaivat saattavat välillä jäädä taka-alalle. Leino myöntää, että lähimummina ja -vaarina lapsenlapsiin kasvaa herkästi kiinni. Niin on käynyt heillekin. –Kai siinä on vähän sellaista huonoa omaatuntoa mukana. Leino arvelee, että olisi voinut olla omien lastensa kanssa enemmän kun he olivat pieniä. Aika oli silloin kuitenkin toinen. Töihin piti lähteä, kun esikoinen oli vähän yli puolivuotias. Toisen lapsen syntymän jälkeen hän aloitti osa-aikatyöt. –Kolmannen jälkeen oli ihanaa, kun oli jo palkallinen äitiysloma. Sai olla ”vain äiti”, ja siitä vielä maksettiin. Olin silloin 30-vuotias. Eniten äitiyttä koeteltiin, kun pojat tulivat murrosikään ja menivät omia menojaan. Äiti ymmärsi kuitenkin sen, ettei virheitä voi tehdä toisten puolesta. Jokaisen täytyy tehdä omat virheensä ja oppia niistä. Leinokin on soimannut itseään välillä kovin sanoin, mutta ihan turhaan. Kaikki pojat ovat menestyneet elämässään hyvin ja pitävät yhtä. He ovat myös toinen toistensa työkavereita. –Äitinä olen kyllä ylpeä ja onnellinen pojistani. Olen ollut myös tyytyväinen, että sain lapset jo nuorena. Hänen äidin rooliaan muovasi ennen kaikkea se, että perheessä on aina ollut miesvalta. –Se on ollut kasvattavaa. Olen ollut aina vähän sellainen jätkä, kun olen miesten keskellä kasvanut. Ei minulla ollut edes siskoa, vaan ainoastaan veli. Leino toivoo , että nykyajan äidit osaisivat olla armollisia itselleen. –Tämän päivän äidin rooli on monimuotoinen, kun on ne minun lapset, sinun lapset ja meidän lapset. Toivottavasti nuoret äidit saavat tukea riittävästi. Keski-iässäkään äitejä ei päästetä helpolla. Leino kertoo miettineensä, miten naiset jaksavat vaihdevuosi-iässä, kun omat vanhemmat saattavat sairastaa ja vaatia huomiota, ja samalla pitäisi antaa aikaa myös lapsenlapsille. –Ei silloin tiedä, mihin siinä ryhtyisi. Leinon mielestä äidit ja mummit saavat myös väsyä, epäonnistua ja tiuskia. –Lapset antavat kyllä anteeksi. Heille voi sanoa, että nyt mummilla keitti vähän yli. Seija ja Yrjö Leino viettävät aina äitienpäivää kotonaan Peipohjassa yhdessä poikiensa perheiden kanssa. Ravintolassa he ovat olleet ainoastaan kerran. –Mutta silloinkin tulimme tänne kotiin kakkukahville, Seija Leino kertoo. Kotona juhlapäivää on helpompi viettää jo senkin takia, että vieraita tulee ja menee pitkin päivää omaan tahtiinsa. Kaikki eivät kuitenkaan ehdi samaan aikaan tai edes samana päivänä. –Yleensä omat lapset käyvät sunnuntaina, mutta seuraava polvi saattaa soittaa, että voidaanko tulla vasta huomenna. Heillä on niin paljon mummuja jo monessa polvessa. Ruuanlaittoa isollekaan porukalle Leinot eivät pistä pahakseen, sillä sekä mummi että vaari kokkaavat mielellään. Seija Leino arvelee, että poikien äideillä on keittiössä muutenkin vähän helpompaa kuin tyttöjen äideillä. –Pojat ajattelevat, että "pian vaan ja riittävästi" ruokaa. Ei siinä katsota, onko lohet kääritty rulliksi vai ei, Leino nauraa.