Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti

Kolumni: Kyllä vieraankin uskaltaa kohdata

Oli pakko varmistaa ennen tervehtimistä, että se olet varmasti sinä, totesi tuttava kaupan kassajonossa. Veistelimme, että näinhän se on parempi ja turvallisempaa – ettei vain tule vieraille juteltua. Samalla, kun vitsailimme asiasta, molemmat luultavasti tiesivät, että taustalla on myös totuudensiemen. Sillä näinhän se usein menee. Kassajonossa, linja-autossa, hississä tai missä tahansa julkisella paikalla suomalainen tuijottaa helpommin kengänkärkiään kuin katsoo toista ihmistä silmiin. Ja ehkä vielä suurempi kynnys on aloittaa vieraan kanssa keskustelu. Ominaisuus on juurtunut syvälle suomalaisen luonteeseen – tai ainakin satakuntalaiseen sellaiseen. Toisaalta on myös nähtävissä viitteitä siitä, että tavasta ollaan pääsemässä irti tuoreempien sukupolvien myötä. Moni lapsi ja nuori vaikuttaa avoimemmalta ja sosiaalisemmalta kuin mitä olivat vaikkapa omassa nuoruudessani. Poikkeuksia on toki aina ollut, suuntaan ja toiseen. Taustalla lienee pitkälti muuttunut yhteiskunta, joka kannustaa ihmisiä olemaan entistä sosiaalisempia ja entistä enemmän viestimään toistensa kanssa. Vieraankin kohtaaminen lienee nykynuorille aiempaa helpompaa. Avoimuudesta on hyötyä monessa tilanteessa. Jo pelkästään työpaikkaa hakiessa monet työnantajat arvostavat koulutuksen ohella hakijan avointa ja sosiaalista luonnetta. Ketään ei voi kuitenkaan pakottaa siihen, vaikka sosiaalisuuttakin voi oppia. Olen perusluonteeltani hiljainen, ehkä jopa ujo. En osaa sanoa, olenko ikinä varsinaisesti kärsinyt siitä, mutta siitä huolimatta olen ollut tyytyväinen, miten olen oppinut irti monista tavoistani. Suuri apu on ollut työlläni: Kun on ollut pakotettu kohtaamaan vieraita ihmisiä, ovat ennakkoluulot ja varautuneisuus monin paikoin karisseet. Siitä on ollut hyötyä niin töissä kuin vapaalla. Olisinko vaikkapa viisitoista vuotta sitten voinut kuvitella nousevani soittimen kanssa lavalle ja huutavani yleisölle kirjoittamiani lyriikoita? Tuskin. Ei kuitenkaan pidä ajatella, että jokaisen pitäisi olla aina ja koko ajan erityisen sosiaalinen, ja vaikkapa jakaa jokaista kokemustaan eri kanavissa. Välillä tekee hyvää myös hiljentyä omiin oloihinsa. "Suomalainen tuijottaa helpommin kengänkärkiään kuin katsoo toista ihmistä."