Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Nykyisin monille tuntematon Sofia Hjulgrén oli kansannainen ja työväenliikkeen pioneeri

LUKIJALTA Satakunnan Kansa -lehdessä julkaistiin 17. päivänä elokuuta 1918 pieni kuolinilmoitus, jossa kerrottiin Sofia Hjulgrénin kuolemasta. Sofia Hjulgrenin kuolemasta tulee kuluvan vuoden toukokuussa kuluneeksi sata vuotta. Harva nykypäivän satakuntalainen tuntee tämän Kullaalla syntyneen ja varttuneen sekä 42-vuotiaana kuolleen kansannaisen tarinaa. Näin sisällissotamme muistovuotena on syytä palauttaa mieliin, kuka tämä kansanedustajaksikin edennyt työväenliikkeen pioneeri oli. Sofia Hjulgren syntyi 28. päivänä kesäkuuta 1875 Kullaalla torppari Filip ja Edla Lundströmin perheeseen, ja hänen etunimikseen tulivat Edla Sofia , joista hän tuli käyttämään myöhemmin Sofia-nimeä, tuttujen kesken myös nimeä Sosso. Vanhemmista Filip oli syntynyt torppariperheeseen ja Edla oli rengin tytär. Syntymäpaikka oli Lundströmin torppa Kullaan Levanpellossa noin kolme kilometriä Kullaan kirkolta Leineperiin johtaneen tien varrella Koveron ahteen tuntumassa. Torppa oli yksi monista Ahlström-suvun omistaman Leineperin ruukin ja kartanon torpista, joiden vuokravelvoitteisiin kuului taksvärkki (päivätyö) maanomistajalle. Levanpelto oli tuohon aikaan vaatimaton torppa- ja mökkikylä Kullaan pienessä metsäisessä kappelissa, suurin osa asukkaista oli kartanon torppareita ja mäkitupalaisia, joukossa muutama talollinenkin omine torppineen, pappila kirkon vieressä ja joki, joka virtasi Joutsijärvestä Kullaan kirkon ja Leineperin kautta kohti Poria. Sofia oli syntymäjärjestyksessä vanhempiensa lapsista kolmas, ja kaikkiaan perheeseen syntyi tasaisin väliajoin yhteensä kymmenen lasta, joista kaksi kuoli jo pienenä. Perheen äiti Edla Lundström kuoli vuonna 1899, ja tämän jälkeen Filip Lundström avioitui vuonna 1901 levanpeltolaisen torpparinlesken Hulda Maria Juupanlevon kanssa ja puolisot saivat vielä yhteensä viisi lasta. Perheeseen kuului tuolloin myös kaksi Huldan edellisestä avioliitosta ollutta lasta. Vuosisadan ensimmäisen kymmenluvun lopussa Lundström nimi tuli suomennetuksi muotoon Lehtovirta. Lundströmin torppa käsitti vajaa kaksi hehtaaria peltoa ja noin viisi hehtaaria hakaa ja niittyä, minkä lisäksi torpan omaa käyttöä varten metsää oli vajaa 15 hehtaaria. Kooltaan torppa oli seudun muiden torppien kanssa hyvinkin samanveroinen. Tämän lisäksi on todennäköistä, että torpassa oli 2–3 lehmää. Hevonen oli myös yleensä välttämätön työjuhta torpparin toimeentulon kannalta, ja erotti jo sellaisenaan torpan miehen mäkitupalaisesta. Metsätyöt, tukkien uitto ja ruukin vielä toimiessa kolihiilen poltto olivat useille metsärikkaan pitäjän torppareille osa tavanomaista vuodenkiertoa. Metsästys on myös kuulunut ainakin harrastuksena Filip Lundströmin toimiin, sillä hänen kerrotaan Satakunta -lehdessä 7.3.1895 julkaistun uutisen mukaan pyydystäneen yhden kuukauden aikana raudoilla kahdeksan kettua. Perheellä oli ainakin jossakin määrin sivistyspyrkimyksiä. Sofian vanhin veli vuonna 1871 syntynyt Juho Henrik Lundström , myöhemmin Leivo, sai aikanaan nimittäin ylempää opillista sivistystä, mikä ei sellaisenaan ollut tavallista torppareiden pojille. Hän kävi nimittäin ensin alkeiskoulua ja sen jälkeen vuosina 1886–1888 Porin lyseota, minkä jälkeen hän oli lyseon matrikkelin mukaan seitsemän vuotta sotaväessä, niistä neljä vuotta plutoonanupseerina. Filip Lundström-Lehtovirran on mainittu toimineen Leineperin kansakoulun johtokunnan jäsenenä 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Muiden Lundströmin lasten koulunkäynnistä ei ole käytettävissä tietoja. Sofia kävi kertomansa mukaan kotikylässään vain kiertokoulua. Kiertokoulu oli aloittanut toimintansa Kullaalla jo 1850-luvun viimeisinä vuosina. Kansakoulua hän ei sen sijaan omankaan kertomansa mukaan käynyt, ja Kullaan ensimmäinen kansakoulu tuli perustetuksi Leineperiin vasta vuonna 1888. Rippikoulusta hän pääsi 15-vuotiaana vuonna 1890. Kullaan seurakunnan rippikirjan mukaan Sofia oli Leineperin kartanossa palvelijana (piikana) vuosina 1894–1896. Sofian luku- ja kirjoitustaitoa on kuvattu vuodelta 1900 olevassa muuttokirjassa välttäväksi. Tämän perusteella hänet voidaan kuvata itseoppineeksi kansannaiseksi. Hän luki ahkerasti ja välitti myöhemmin myös muille työväenlehtiä ja -kirjallisuutta. Työläisnainen lehdessä vuonna 1920 julkaistun kirjoituksen mukaan ”hän sai köyhän suuriperheisen torpparin tyttärenä aikaisin kokea kohtalon kovuutta” ja että ”tästä johtui, että hän jo nuorena pyhitti elämänsä köyhälistön vapausasialle”. Vuonna 1897 Sofia avioitui Porin maalaiskunnasta syntyisin olleen, mutta Kiukaisissa tuolloin asuneen työmies Anton Hjulgrénin kanssa. Puolisot muuttivat sen jälkeen ensin Poriin ja sitten Ulvilaan ennen palaamistaan takaisin Kullaalle vuonna 1900. Puolisot asuivat tämän jälkeen Lundströmin torpassa vajaa neljä vuotta. Kullaalla Anton työskenteli erään lähteen mukaan ”rullatehtaalla”; rullatehdasta Kullaalla ei ollut, mutta saha kylläkin. Vuoden 1904 lopussa puolisot muuttivat Kullaalta Lappeen pitäjään, jossa Anton oli töissä Kaukaan sahalla lähellä Lappeenrantaa. Sofia oli tuolloin 29-vuotias. Jälkikäteen katsottuna hän asui kaksi kolmannesta elinvuosistaan Satakunnassa, jossa hänen juurensa olivat. Lappeenrantaan oli jo muutamia vuosia aikaisemmin muuttanut kaikkiaan neljä Sofian sisaruksista. Lappeelta puolisot muuttivat vuonna 1906 Kotkaan, jossa Anton työskenteli myös paikallisella sahalla. Puolisoiden mukana oli tällöin myös vuonna 1903 syntynyt kasvattitytär Naima Maria (Maiju). Puolisoilla ei ollut muita lapsia. Viimeksi mainittu asiantila lienee ollut Sofian yhteiskunnallisen toiminnan kannalta merkityksellinen asia, sillä suuri perhe olisi eittämättä sitonut hänet – useiden kanssasisarten lailla – kotiin. Anton Hjulgrén oli ammatiltaan – kuten edellä on todettu – sahatyömies. Pori samoin kuin Kotka ja Lappeenranta olivat 1900-luvun alussa merkittäviä sahateollisuuskaupunkeja, ja sahateollisuuden piiristä järjestäytynyt työväenliike sai runsaasti kannattajia. Sofia Hjulgrenin ammatiksi on todettu kutoja tai ompelija. Myöhemmissä vaali-ilmoituksissa hänen ammatikseen on useimmiten mainittu ”työmiehen vaimo”. Anton ja Sofia Hjulgrénin yhteiskunnallisen toiminnan alkuvaiheista ei ole lähempää tietoa. Jälkeenpäin puolisot ovat kertoneet liittyneensä sosialidemokraattiseen puolueeseen vuonna 1903. Kullaalla ei ole tuolloin ollut työnväenyhdistystä, mutta puolisot ovat voineet liittyä johonkin lähipitäjässä toimineeseen yhdistykseen, kuten Porin tai Ulvilan työväenyhdistykseen. Vuonna 1903 Suomen Työväenpuolue hyväksyi sosialistisen ohjelman ja muutti nimensä Suomen sosialidemokraattiseksi puolueeksi. Porin työväenyhdistys, joka oli perustettu jo 1880-luvulla, liittyi myös sanottuna vuonna puolueen jäseneksi. Juttu jatkuu ensi viikon Sydän-Satakunnassa. "Sofia avioitui Porin maalaiskunnasta syntyisin olleen, mutta Kiukaisissa tuolloin asuneen työmies Anton Hjulgrénin kanssa. Puolisot muuttivat sen jälkeen ensin Poriin ja sitten Ulvilaan ennen palaamistaan takaisin Kullaalle."