Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartauskirjoitus: Hei miten sulla menee?

Tähän kysymykseen törmää usein tuttua kohdatessa. Usein siihen tulee vastattua jotain yleispätevää. ”Ihan hyvin.” Niin kai. Mutta että miten sinulla menee? Joskus tulee vastattua että on kiire? On monesti niinkin, että molemmilla keskustelun osapuolilla on kiire jo seuraavaan asiaan. Joskus joku kertoi, että tekisi mieli kysyä kuulumisien kysyjältä että kysytkö muuten vain, vai onko sinulla oikeasti aikaa kuunnella. Voi nimittäin tulla pitkäkin tarina. Ehkä semmoiselle pitää ottaa sitten ihan erikseen aikaa. Aikaa on aika vähän ihmisellä. Niin paljon olisi semmoista mihin pitäisi keskittyä, tutkia, olla läsnä ja hoitaa. Paikkoja käytäväksi ja juttuja koettavaksi. Ei tahdo ihmisen aika riittää. Ei vaikka välillä oikein ajan kanssa keskittyisi. Tai vaikka odottaisi siihen asti kun on aikaa. Kehtaan väittää, että yhtä aikaa montaa asiaa hosumalla saa vähemmän aikaan. Joissain asioissa vähemmän onkin siis enemmän. Useimmissa kohtaa käsikirjoituksia se lukikin niin että: ”Vähän on tarpeen, tai yksi ainoa…” (Luuk 10:42) Mikä olisikaan se, mihin kiireen keskellä tulisi keskittyä? Jumala on onneksi ajaton ja kiireetön. Hän, joka meidät loi, haluaa olla kanssamme yhteydessä. Hän toivoo myös kuulevansa ihan suoraan, kaunistelematta ja lyhentämättä meiltä sen, mitä meille kuuluu. Ei sillä, ettei Kaikkivaltias näkisi ja tietäisi jo että miten menee. Vaan että kaiken sen keskeneräisyytemme ja niiden moninaisten haasteidemme keskellä kääntyisimme Hänen puoleensa. Ja tietysti myös silloinkin kun kaikki menee “ihan hyvin.” Jätä siis turha hosuminen ja ota aikaa kohtaamiselle. Kysy ja uskalla myös kuulla. Pysähdy vähän. Sillä esimerkki, joka meille annetaan, on seuraamisen arvoinen. Nimittäin Jumalalla ei ole kiireempää hommaa kuin pysähtyä kuulemaan mitä sinulle tänään ja tällä hetkellä kuuluu. Vaikka olisit miten kaukana, Jumala on aina vain rukouksen päässä sinusta. Etkö ehtisi kertoa?