Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Sofia Hjulgrén oli kuoltuaan tunnetumpi kuin eläessään

LUKIJALTA Yhteiskunnallinen tilanne Suomessa sisällissodan jälkeen ei sallinut kuin yhden virallisen totuuden. Hävinneellä puolella olleet punaiset loivat sodan jälkeen oman muisteluperinteensä, johon kuuluivat muun muassa muistokirjat ja -kirjoitukset sekä käynnit vainajien teloitus- tai hautauspaikoilla. Myös laulut kuuluivat tähän perinteeseen. Tässä perinteessä työväenliike näki vuonna 1918 kuolleet jäsenensä marttyyreina, joiden aate ei kuollut, vaikka sen esitaistelijat kuolivat. Jo ennen aiemmin mainittua kirjoitusta ( Sydän-Satakunta 31.5.2018 ) Sofia Hjulgrénin viimeisiin hetkiin oli viitattu sosialidemokraattisen naisliiton IX edustajakokouksessa 7.12.1919 seuraavasti. –Sofia Hjulgrén oli entinen kansanedustaja ja innokas työväen naisliikkeen ajaja, siksi hänet kostajan luoti tapasi. Mutta hän kuoli reippaasti huutaen kuollessaan kostoa murhaajilleen, toivoen oikeuden voittoa. Seuraavana vuonna julkaistiin naisliiton Työläisnainen -lehdessä nimimerkillä Toverisi Joutsenossa kirjoitus otsakkeella Eräs köyhälistön vapausaatteen palvelija . Kansandemokraattinen ja kommunistinen työväenliike otti myöhemmin 1940-luvulla Sofia Hjulgrénin omaksi marttyyrikseen ja sankarikseen, ja Sofia Hjulgrénin teloituksesta kerrottiin muun muassa kirjoissa Luokkasodan muisto (1947), Työläisnaisliikkeen historia (1953) ja Huomenen tiellä (1960) sekä Raivaaja -lehdessä vuonna 1959 julkaistussa artikkelissa. Tätä myöten voitaisiin todeta, että Sofia Hjulgrén oli kuoltuaan valtakunnallisesti tunnetumpi henkilö kuin mitä hän oli ollut eläessään. On epävarmaa , mitä toukokuussa 1918 todella tapahtui Viipurissa ja vastasivatko Sofia Hjulgrénin viimeiset hetket sitä, mitä niistä myöhemmin kerrottiin. Tarinan alkuperäistä kertojaa ei ole pystytty todentamaan; eräissä lähteissä silminnäkijä ja kertoja olisi ollut nimeämätön teloituskomppanian jäsen. Varmaa on sen sijaan se, että Sofia Hjulgrénin kohtalo oli osa niin sanottua luokkasotakirjallisuuden luomaa totuutta, josta työväenliike myöhemmin ammensi voimaa tulevia koitoksia varten. Sofia Hjulgrén luonnehdittiin edellä mainituissa kertomuksissa marttyyriksi ja vapausaatteen taistelijaksi, joka kuoli aatteensa puolesta ylevällä ja rohkealla tavalla. Toisaalta häntä on luonnehdittu myös kuolemattomaksi, sillä hänen edustamansa aate jäi kaiken jälkeenkin elämään ja Sofian aatteen hyväksi tekemän työn arvo ei hälvene. Keskeistä oli myös luja usko työväen lopulliseen voittoon samoin kuin tuleva tilinteko sisällissodan voittajien kanssa. Sofia Hjulgrén nähtiin näissä kertomuksissa myös esikuvallisena kansannaisena ja työväenliikkeen pioneerina ja tienraivaajana. Tämä asiantila ilmenee myös edellä viitatun Työläisnainen -lehden kirjoituksen loppuvirkkeissä. –Sofia Hjulgrén! Meille jälkeenjääneille on elämäsi ja sankarillinen kuolemasi kauniina esimerkkinä itsensäuhraavasta köyhälistön vapausaatteen palvelemisesta, aatteen, joka ei kuole, vaikka sen esitaistelijat kaatuvatkin, vaan kaikista vastuksista huolimatta kasvaa, jalostuu ja puhdistuu eikä ennen taisteluaan jätä ennen kuin kaikilla kansanjoukoilla kaikissa maissa on samat oikeudet ja velvollisuudet. Silloin, koko maailman vapauden juhlana, on työnsä päämääränsä saavuttanut, ja silloin vasta kaikki käsittävät tekemäsi työn arvon. Meille on muistosi ja tekemäsi työ iäti kalliina säilyvä. Kirjoituksen aikaisemmat osat on julkaistu Sydän-Satakunnassa 10., 17. ja 31. toukokuuta. "Sofia Hjulgrénin kohtalo oli osa niin sanottua luokkasotakirjallisuuden luomaa totuutta, josta työväenliike myöhemmin ammensi voimaa tulevia koitoksia varten."