Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Mielipide: "Eppäillä aina soppii, mutta järki pitää olla mukana kaikessa"

Jos Tarja Pitkänen olisi 14. kesäkuuta mielipidekirjoituksessaan vain todennut, että aito voi ja maitorasva muutenkin maistuvat hänen mielestään ihanalta ja antavat runsaalla ravintoarvollaan potkua ikäihmisille, niin asia olisi ollut ok. Viesti olisi mahtunut muutamalle riville eikä olisi tarvittu puolta sivua. Kirjoitukseen oli kuitenkin piilotettu lisäksi kaksi ikävää väitettä, jotka tarjoillaan vaihtoehtoisina totuuksina. Pitkäsen mukaan tri Ancel Kays ja suomalaiset viranomaiset ”eivät ole piitanneet tutkia tieteellisesti sitä suomalaista ruokavaliota, jolla torpparit ja maanviljelijät pitivät aikoinaan itsensä hengissä”. Tri Kays ja hänen jälkeensä monet muut ravitsemustieteilijät ovat tutkineet vuodesta 1958 väestön ravitsemusta ja elintapoja, mutta eivät niinkään sadan vuoden takaisten torpparien ravitsemusta. Sadan vuoden takaa riittävän kattavia tietoja ei edes ole. Nykyisten ravitsemussuositusten on tietysti perustuttava nykyisen väestön ravitsemuksen ja elinolojen tutkimukseen eikä niinkään edellisten sukupolvien. Sata vuotta sitten elämä oli kovin toisenlaista kuin nykyään; melkein kaikille loppumatonta raatamista yksipuolisella ja usein riittämättömällä ravinnolla. Liikunnan puute tuskin vaivasi, köyhyys sekä koulutuksen ja sairaanhoidon puute kyllä. Amerikkalainen tri Kays julkaisi vuonna 1978 ensimmäisenä tutkimuksen, jossa osoitettiin seitsemän maan, joista yksi oli Suomi, väestön terveystietojen pohjalta kolesterolin, eläinrasvojen ja sydänsairauksien keskinäinen yhteys. Sen jälkeen vastaavia tuloksia ovat saaneet lukuisat tutkijat. Suomalaiset viranomaiset, lääkärit ja ravitsemustutkijat ovat perustaneet ravitsemussuosituksensa valtavaan määrään tieteellisiä tutkimuksia ja niiden pohjana olevaan dataan. Sen vuoksi Pitkäsen väite on älyllisesti epärehellinen ja yksiselitteisesti väärä. Toinen Pitkäsen väite oli, että eläinrasvat eivät ehkä olekaan terveydelle haitallisia. Massiivinen enemmistö vakavasti otettavista tutkimuksista kuitenkin osoittaa juuri päinvastaista. Tiede ei koskaan tarjoa lopullista, ehdotonta totuutta. Tiedeyhteisön toimintaan kuuluu avoin epäilys; uusiin todisteisiin perustuvat uudet teoriat ovat aina mahdollisia. Tarja Pitkäsen esittelemät omat ja muutaman muun henkilön omakohtaiset tuntemukset eivät ole vakavasti otettavia tutkimustuloksia, joilla voisi asettaa viranomaisten ja tiedeyhteisön suositukset kyseenalaisiksi. Pitkänen on tietenkin oikeassa korostaessaan liikunnan merkitystä. Siitä ei voi liikaa puhua. En olisi asiaan puuttunut, ellei kirjoitus olisi niin vaarallinen kuin se on. Samaa taktiikkaa käytetään järjestelmällisesti, kun pyritään esimerkiksi kiistämään rokotusten hyödyllisyys tai ilmastonmuutoksen vaikutukset tai edistetään jotain muuta enemmän tai vähemmän hämärää poliittista tavoitetta. Viranomaisiin tai tieteelliseen ajatteluun kohdistuvan perustelemattoman epäluottamuksen kylväminen lisää turvattomuuden tunnetta ja voi aiheuttaa vahinkoa tai pahimmassa tapauksessa, esimerkiksi ilmastomuutoksen kohdalla, saattaa johtaa tuhoon. Eppäillä aina soppii, mutta järki pitää olla mukana kaikessa. "Tiede ei koskaan tarjoa lopullista, ehdotonta totuutta. Tiedeyhteisön toimintaan kuuluu avoin epäilys."