Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Puheenvuoro: Kirja on kestävä hankinta

Poikkesin viime viikolla Harjavallan kirjastoon. Lainakirjojen lisäksi käteen jäi viiden kirjan nippu poistomyynnistä. Jäin ihmettelemään, niin kuin monta kertaa aiemminkin, eikö näitä kirjoja muka lueta. Edellisvuonna ostin poistomyynnistä kirjan, jonka olin vuotta aiemmin lukenut kirjallisuustieteen opintoihin. Vanha kirjanmerkkini oli yhä kirjan välissä. Ymmärrän hyvin, että kaikkia J. M. Coetzeen Foe ei välttämättä kiinnosta, enkä itsekään olisi kirjaan tarttunut, ellei se olisi kuulunut opintovaatimuksiin. Poistokirjamyynnistä löytää kuitenkin myös klassikoita. Kirjastot uusivat valikoimaansa tasaiseen tahtiin. Vilkaisemalla Harjavallan kirjaston uutuusluetteloita, voi huomata, että uusia nimikkeitä on kertynyt 200–400 kappaletta kuukausittain kirjaston valikoimaan. Ei siis ihme, että tilat käyvät ahtaiksi. Siihen, minkälaista kirjallisuutta kirjastosta pystyy lainaamaan, voi vaikuttaa jaloillansa – siis lukemalla. Kirjat, joita ei lainata päätyvät kiertoon eri tavalla. Ne myydään pois lukijoiden omiin hyllyihin. Kirjan elinkaari on lopulta melko pitkä. Kirja kuluu yllättävän vähän kovassakin käytössä, ja harva raaskii heittää lukukelpoisen kirjan vallan menemään. Kioskikirjallisuuden aikakauden jälkeen kirja onkin jälleen muuttumassa esineeksi. Ennen muinoin oli luokkatietoista hankkia kirjahyllyynsä kuusiosainen sarja tietosanakirjoja, jotka piti uusia vähintään kerran viidessä vuodessa. Nykyään kirja on saamassa vanhan esinestatuksensa takaisin. Visuaalisesti harkitut teokset vetävät puoleensa uudenlaisia keräilijöitä. Kirjastojen poistomyynnit edustavat hifistelykulttuurin toista puolta. Poistomyynneistä ja kirpputoreilta etsivät luettavaa myös tasokkaasta kirjallisuudesta kiinnostuneet lukijat. Ero vain on siinä, että hankintoja tehdään kirjan kunnosta riippumatta. Kirjan ostaminen on aina kestävä hankinta. Kuten kuvitella saattaa, tekstin ja ulkoasun laatu kulkevat usein käsi kädessä. Etenkin pienet, tiettyyn kirjallisuudenlajiin vihkiytyneet kustantajat antavat teoksilleen aikaa. Tähän yhtälöön raha ei kuitenkaan tunnu sopivan. Monet erityisalojen kustantamot ovatkin siirtyneet tarvepainattamisen tielle. Kirjoja tuotetaan vain sitä mukaa kuin tilauksia tulee. Näin vältytään ikäviltä varastointikuluilta ja taloudellisilta riskeiltä. Kirjastojen merkitys korostuu näin some-aikakaudella. Kaunokirjallisuuden lukeminen on hidas laji, johon voi nykyisellä elämäntahdilla olla vaikea totutella. Vaikka sähköisestä lukemisesta edelleen povataan tulevaisuuden lukutapaa, viehättyvät monet nuoretkin lukijat edelleen vanhan kirjan tuoksusta, jota ei sähkölaitteesta irtoa.