Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartaus: Apostolin kyydillä

Jalkaisin kulkemista kutsutaan joskus apostolin kyydiksi. Se saattaa kuulostaa hassulta, jos ei oikein tiedä, mikä apostoli on. Ensi sunnuntaina vietetään apostolien, siis Jeesuksen opetuslasten, päivää. He kulkivat jalan seuraten Jeesusta ja myöhemmin kaupungista toiseen ilosanomaa julistaen. Ensi sunnuntaina Harjavallan kirkossa on joukko opetuslapsia, jotka konfirmoidaan. Heidän kanssaan on rippileirillä tutustuttu Jumalaan ja Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. On pohdittu, mitä me oikeastaan voimme Jumalasta tietää ja mitä Jeesuksen opetukset voisivat tarkoittaa meidän elämässämme. Ja koko ajan tätä on todellakin tehty koko leirin voimin. Ei niin, että opettaja opettaisi oppilasta, vaan yhdessä ihmetellen. Sillä kaikkihan me olemme opetuslapsia, oppimassa joka päivä. Joukkoon on mahtunut epäilevä Tuomas, kiivas Pietarikin oli ehkä mukana, jo varmana omasta uskostaan. Ehkä joku muutti suuntaansa Paavalin jalanjäljissä, ensin kiistäen, sitten jo uskoen. Jokainen kuitenkin ottaen askeliaan apostolien jalanjäljissä, hämmästellen sitä, mitä näkee ja kokee – samaan aikaan sitä, mitä ei näe. Siinä onkin meidän nykypäivän opetuslasten suuri haaste: uskoa siihen, mitä ei näe. Me emme ole olleet paikalla seuraamassa Jeesusta, kun hän opetti kansanjoukkoja tai paransi ihmisiä. Me kaikki emme ole näitä ihmeitä nähneet tai kokeneet omassa elämässämme. Silti me voimme luottaa siihen, että kaikki se, minkä me olemme saaneet Raamatusta lukea, on totta. Meidän ei tarvitse nähdä uskoaksemme. Palataan vielä hetkeksi rippikoululaisiin. Heille esitetään messussa kysymys: Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne? Sama kysymys on esitetty lukemattomille nuorille samassa tilanteessa. Heiltä ei kysytä, uskovatko he, tai kuinka paljon, vaan tahtovatko he osoittaa sen uskon, joka heillä on, omassa elämässään. Tahtovatko. Heidän ei siis tarvitse luvata, että pystyvät tai osaavat, vaan tahtovat yrittää. Me saamme elää ihmisinä ja luottaa armoon, vaikka aina kaikki ei onnistuisi täydellisesti.