Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

400 sivua tiukkaa paikallishistoriaa – uutuuskirja tutustuttaa Tattaran tarinoihin

Kirjailijaksi ei nakkilalainen, tai siis tattaralainen, Heikki Sivu suo itseään tituleerattavan, vaikka todisteita on eteisessä useampi pahvilaatikollinen. Kirjoittaja korkeintaan. –Vaikka ei tämä niinkään kirjoittajan taitoja vaatinut. Vaikeampaa oli kaivaa tietoa esiin. Historioitsija? –Lähempänä totuutta se on. Paikallishistoriikki Tarinaa Tattarasta saatiin ulos painosta viime viikolla. Pitkä projekti se olikin – Heikki Sivu kertoo, että kirjan alkuperäinen kuuden hengen tekijäryhmä koottiin syksyllä 2011. Muutaman mutkan kautta kirjasta tuli lopulta kolmen kirjoittajan – Sivun, Vuokko Karin ja Seija Teinilän – urakka. –Paras tämä olisi ollut tehdä 30 vuotta sitten. Silloin olisi löytynyt vielä enemmän muistajia, Sivu tuumaa. Kirjaa varten Sivu haastatteli kymmeniä paikallisia ja penkoi kuukausitolkulla Satakunnan Kansan arkistoja. –Melkein kaikki olivat todella innoissaan kertomassa vanhoja tarinoita. Saatettiin pitkät tovit puhua ja lähtiessä sanoivat vielä, että kysy vaan lisää jos tarvis, Sivu kertoo. Vanhoja kuvia kirjassa on paljon, ja niin on tarkoituskin. –Kuvat ihmisiä kiinnostaa, pitkät tekstit saattavat jäädä lukematta. Kuvissa esiintyvien ihmisten nimien selvittämisessä oli haastetta, mutta ihan hyvin sitä tietoa lopulta löytyi. Pelkkään kuvien selailuun ei kuitenkaan kannata tyytyä, sillä kirja sisältää paljon mielenkiintoista asiaa, niin vanhaa kuin ikivanhaakin. Liikeelle lähdetään niinkin kaukaa kuin 1400-luvulta, Tattara-nimen ensiesiintymisen ajoilta. Alussa kerronnan painopiste onkin arkistotiedoissa, joita nykyään elävät eivät voi muistaa, mutta kirjan edetessä pääpaino siirtyy Sivun haastatteluilla kerättyihin aikalaismuisteloihin. Suurin osa Tattaran tarinoista on 1900-luvulta. Sodat, meijerit, kyläkaupat, vanhat sananlaskut – kaikki löytyy. Mikä innosti Heikki Sivua ryhtymään kirjantekoon? Ei siinä sen kummempaa ollut, kuuluu vastaus, eikä satakuntalaiselta paikallisihmiseltä kai muuta sovi odottaakaan. Kokeillaan toista reittiä. Mitä Tattara merkitsee? –Onhan tämä ihan maailman parhaita paikkoja. Ei täältä mitään puutu, kertoo välillä Keikyän suunnalla työuraa tehnyt ja vasta hiljattain kotiseudulleen palannut Sivu. Tässä kohtaa Sivu oikein innostuu, ja ryhtyy selaamaan kirjaansa. Hän näyttää aukeamaa, johon on lainattu Satakunnan Kansan keväällä eläköityneen konkaritoimittaja Juha Ståhlen proosallinen artikkeli Tattarasta vuodelta 1992. Tattara on tyvipäästä, kuuluu otsikko, ja ensimmäisessä kappaleessa Ståhle kuvailee tattaralaisia pihapiirejä raivoruotsalaisen siisteiksi ja Tattaraa Nakkilan kultahampaaksi. Kierrokset vain kasvavat pidemmän puoleisen artikkelin edetessä. –Tämä on loistavaa kuvailua, Sivu kehuu. Tarinaa Tattarasta –kirja on lyhyessä ajassa saanut jo mukavasti mielenkiintoa osakseen. Haastattelua edeltäneenä toripäivänä Sivu myi teoksia 20 kappaletta. Myös Nakkilan K–supermarket Onni–Pekka on ottanut kirjoja myyntiin. –Huonoa palautetta ei ole tullut. Mutta ei kai ne haukkua kehtaisikaan, Sivu naurahtaa. Nyt kun ensimmäinen kirja on saatu valmiiksi, ryhtyykö Sivu tekemään toista? Aiemmin hän on todennut, että yksi syy kirjaprojektin kestoon oli esikoiskirjailijan makselemat oppirahat. –Siihen en osaa sanoa mitään. Ja eihän tämäkään kirja valmis ole. Historiaa tulee koko ajan uutta, hän huomauttaa.