Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Terttu ja Reijo Viinamäki viettävät timanttihäitään – yhdessä he ovat uskaltaneet kulkea myös eri suuntiin

Siitä on jo niin kauan, ettei kumpikaan enää edes muista. Terttu Viinamäki arvelee tavanneensa miehensä Reijon ensimmäisen kerran Kuvapirtillä. Reijo on eri mieltä. Elokuvissa kyllä käytiin, mutta ensimmäisen kerran katseet kohtasivat jossakin ihan muualla. Missä – sitä ei kumpikaan muista. Toistensa seuraan he päätyivät yhteisen ystävän avustuksella. Marjatta oli Tertun paras ystävä ja sattumalta myös Reijon lapsuudenkaveri. –Minusta tuntuu, että Marjatalla oli siinä sormensa pelissä, Terttu arvelee. Oli niin tai näin , yhteen Terttu ja Reijo päätyivät. –Noin viisi vuotta kaveerattiin enemmän tai vähemmän aktiivisesti ennen naimisiinmenoa. Kai me sitten kasvoimme yhteen, Terttu muistelee. Häitä vietettiin morsiamen kotona 6. heinäkuuta vuonna 1958. –Ei meillä oikeastaan mitään varsinaisia häitä ollut. Pappi tuli meidät kotiin vihkimään, Terttu kertoo. Reijo muistaa, että paikalla olivat ainoastaan morsiusparin vanhemmat ja kummit. Morsiamella oli yllään luunvärinen jakkupuku. –Sellainen, jota käytettiin jälkeenpäinkin. Olen aina ollut tällainen arkinen realisti, Terttu nauraa. Papin aamenesta ei ehtinyt kulua yhdeksää kuukautta, kun perhe jo kasvoi. –Minä muutin Viinamäkeen heti häiden jälkeen ja sain sellaisen anopin ja appiukon, josta saimme muksuille kakkosvanhemmat. Reijon vanhemmat olivat tosi ihania, Terttu kertoo. Yhteisen elämänsä nuoripari aloitti Viinamäen vinttikammarista. Tilaa oli vähän, mutta sitä saatiin myöhemmin lisää, kun taloon rakennettiin elintasosiipi. Laajennusta tehtiin pikkuhiljaa. –Talo saatiin valmiiksi vasta, kun lapset olivat jo isoja ja lähtivät maailmalle. Samassa talossa Viinamäet ehtivät asua monta vuosikymmentä, sillä rivitaloon Pakkalaan he muuttivat vasta kymmenkunta vuotta sitten. –Pitkään sitä mietimme, sillä kotitalomme oli paitsi Reijon, myös Reijon äidin kotipaikka. Ajattelimme kuitenkin, että nyt saa se ruohonleikkuu ja lumenluonti riittää, Terttu kertoo. Reijolle muutto oli silti kova paikka. Viinamäet ovat aina olleet kiinnostuneita yhteisten asioiden hoidosta. Terttu (vas.) valittiin Nakkilan kunnanvaltuustoon jo 50 vuotta sitten. –Mamma patisti minua kunnallispolitiikkaan ja hoiti lapset. Eihän se ilman varavanhempia olisi onnistunutkaan, sillä Reijo oli aina maailmalla, pitkilläkin komennuksilla, Terttu muistaa. Reijo teki aluksi töitä metallifirmassa, mutta myöhemmin myös eri järjestöissä. Lisäksi hän on ollut mukana urheiluseurassa, sydän- ja syöpäyhdistyksessä ja Nakkilan kesäteatterissa. –Aina on juostu eri suuntiin, Reijo naurahtaa. Terttu arvelee, ettei ole ollut parisuhteen kannalta lainkaan huono asia, että molemmilla on ollut omat menonsa. –Siinä on pystynyt jotenkin avittamaan toista ja ainakin ymmärtänyt toisen menemiset. Olisin varmaan ollut aika hankala akka, jos ainoastaan Reijo olisi ollut koko ajan menossa. Lapsetkaan eivät äidin ja isän menoja hätkähtäneet. –Eivät ainakaan koskaan sanoneet mitään. Kun he olivat niin pieniä, etteivät päässeet mukaan vappumarssille, niillä oli oma vappumarssi kotona mamman kanssa. Siellä ne menivät peräkanaa kamarista toiseen, Terttu muistaa. Jälkeenpäin Terttua on vaivannut se, että lasten syntymäpäiväjuhlia jouduttiin joskus siirtämään järjestömenojen takia. –Olen siitä ollut itselleni myöhemmin vähän ankara, mutta silloin se tuntui ihan oikealta. Pitkän liiton salaisuutta Viinamäet eivät osaa analysoida. –Eri suuntiin kulkeminen, Reijo veikkaa. Terttua naurattaa, mutta sitten hän vakavoituu. –Kyllä se varmaan on ihan totta. Kun maailmalla näkee niin monenlaista, osaa antaa arvon sille, mitä on itsellä kotona. Moni asia synkkaa yhteen. Käymme yhdessä teatterissa ja joskus syömässä ulkona – muuallakin kuin takapihalla. Järjestötyö on se, mikä on liimannut puolisoita yhteen. –Myös politiikassa ajatukset menevät yksiin. Yhteiskunnasta riittää puhuttavaa. Riitelemiseen pariskunta ei ole aikaansa tuhlannut. Jos joskus on jotain sanomista ollut, se on sanottu ja unohdettu taas. –Joskus Reijo on kyllä raivostuttavan rauhallinen, Terttu toteaa. Mielissään Viinamäet ovat siitä, että he ovat pysyneet melko terveinä. Vastatuultakin matkan varrella on koettu, sillä kumpikin heistä on sairastanut syövän. Nyt tulevaisuus näyttää kuitenkin hyvältä. –Jos tällaisina pysymme, pärjäämme kyllä vielä pitkän aikaa, Terttu kertoo. Paljasjalkaisia nakkilalaisia. Asuivat monta vuosikymmentä Reijon kotitilalla Leistilässä. Muuttivat kymmenkunta vuotta sitten rauhalliselle rivitaloalueelle Pakkalaan. Kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Ovat paljon tekemisissä lastensa kanssa. Terttu teki työuransa työttömyyskassan etuuslaskijana ja eri järjestöjen palveluksessa. Reijo oli sekä metalli- että järjestötöissä. Viettävät timanttihääpäiväänsä perjantaina 6. heinäkuuta yhdessä lastensa kanssa. "Kun lapset olivat niin pieniä, etteivät päässeet mukaan vappumarssille, niillä oli oma vappumarssi kotona mamman kanssa. Siellä ne menivät peräkanaa kamarista toiseen."