Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Video todistaa: 235 retromopon purkautuminen Uulatuotteen pihasta kesti seitsemän minuuttia – mutta kenellä oli Kauvatsan mopokarnevaalien hienoin mopo?

Väenpaljoudelle tulee sokeaksi, mutta moponomistajan tunnistaa jo kaukaa. Muiden kierrellessä ja kumarrellessa hän istuu rennosti menopelinsä selässä, ja katselee miten maailma Kauvatsalla makaa. Jouko Välimäellä on ollut aikainen lauantaiaamu. Vuosimallin '81 Tunturi Super Sport polkaistiin käyntiin kahdeksalta kotipihassa Porissa. Kun kaverit oli kerätty kasaan, päristeltiin 15 hengen letkassa Kullaan ja Kynsikankaan läpi Kauvatsan Uulatuotteen pihaan, jossa porilaisten mopedit sulautuivat 220 muun nostalgiakoneen joukkoon. Nyt vartoillaan, että kello ehtii kahta minuuttia vaille kahteentoista. Silloin on Kauvatsan mopokarnevaalien H-hetki – mopot käynnistetään yhteisestä merkistä, ja yhteisajelu Kauvatsankylän ympäri alkaa. On nämä karnevaalit, Välimäki naureskelee, kun ihmiset kuhisevat muurahaisina mopojen seassa, kuvia räpsien ja osia tutkien. –Aika paljon moponomistajalle tulee kysymyksiä, kun tässä päivystää. Mopon iästä ollaan useimmiten kiinnostuneita. Ikään kiinnittää huomiota Välimäki itsekin. –Täällä näkee noita mopoja, jotka ovat omiakin vanhempia. Niitä tulee katseltua sillä silmällä, että miten ne vieläkin kulkee. Mitenkäs oma kulkee? –Kulkee tämä nyt, kun sähkölaitteisto uusittiin. Jouko Välimäki on siinä mielessä kapinallinen, että hän ei aja tänään Pappatunturia. Ikoniseen asemaan nousseen, ja mopokarnevaaleissa enemmistön alta löytyvän mallin satula ei ole kokeneen mopedistin makuun optimaalinen. –Pappatunturilla ajaessa asento on aina sama, kun se satula ei liiku mihinkään. Tämä Super Sport on parempi, satulaakin pystyy vähän säätämään. Tasapuolisuuden nimissä on kysyttävä pappatunturoitsijan mielipidettä väitteeseen. Heitä ei ole vaikea löytää. Paitsi että kokemäkeläisen Janne Mäen menopeli on kaapattu. Mäen kolme poikaa hyörivät pinkin, vuoden '82 Pappatunturin ympärillä niin tarmokkaasti, että väkisinkin herää kysymys, kuka lähtee 45 minuutin kuluttua kierrokselle ja kuka jää rannalle. –Isä ajaa. Tämä on sen mopo, sanoo 6-vuotias Jiri Mäki , jolle Kauvatsan mopokarnevaalit on tuttu tapahtuma. Asiantuntija joutuu miettimään hetken, kun kysytään, mikä mopoissa on parasta. Vastaus on lopulta sarvet. Entä mikä on karnevaalipäivän hienoin mopo? –Meidän, Jiri sanoo, ja taputtaa pinkin paholaisen kylkeä. Jirin oma mopo on vielä toiveasteella. Hän haluaa crossimopon. Janne–isä hymyilee poikiensa jutuille. Hän on ajanut mopokarnevaaleilla alkuajoista asti, vain muutama kerta on jäänyt välistä. –Hyvä tunnelma on taas. Täällä on hieno päästä ajamaan, ei tuota Pappatunturia muuten tule niin käytettyä. Kellon lähestyessä puoltapäivää tapahtumaa juontava, Napakympistä tuttu Kari Salmelainen vannottaa mopoilijoita, että kukaan ei sitten ota varaslähtöä. Ja muistelee perään sitä yhtä mopoa, joka ei kerran käynnistynyt. Kun merkki annetaan, katoaa puhe Kauvatsalta. Ainoa ääni on yli 200 moottorin ärjy. Ilma sakenee ja bensa haisee. Sadat kännykät kuvaavat, kun 235 mopon nostalginen joukko lähtee ajelulleen. Otsikkoa muokattu 15.33. Katso alta video mopoajelun startista. Ensimmäiset Kauvatsan mopokarnevaalit järjestettiin vuonna 2001. Ensimmäinen kokoontumisajo keräsi yhteen kymmenkunta kulkupeliä. Tapahtuma on sittemmin kasvanut huimasti. Viime kesänä rikottiin 200 mopon raja, tänä vuonna mopoja oli 235. Tapahtumaa järjestää Kauvatsan Mopedistit. Puheenjohtaja Juha–Pekka Knuutila kertoo, että niin yhdistyksen kuin mopokarnevaalienkin tavoite on retromopediperinteen vaaliminen. Uudenkarheilla kulkupeleillä ei ole mopokarnevaaleille asiaa kuin katsojan rooliin.