Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Vaalikone

Pitkän uran pankkimaailmassa tehnyt lakimies ja metsäkulman historioitsija teki paluun kotiseudulleen – Uusi kirjakin ilmestyi juuri

Kuutisen vuotta sitten Hannu Vaajala sai veljeltään Sepolta pyynnön kirjoittaa pienen esityksen Pitkäjärvenmaasta ja sen historiasta. Esitystä tarvittiin selostukseksi Harjulan Killan kotiseuturetkelle, joka ylsi sillä kerralla Harjavallan pohjoisosiin. Tuloksena oli puoli tusinaa sivua kattanut kirjoitus, joka täytti sillä kerralla hyvin tehtävänsä. Kotiseutu ei jättänyt päivätyöstään eläkkeelle siirtynyttä Vaajalaa rauhaan, vaan hän halusi tutkia Pitkäjärvenmaan historiaa tarkemmin. –Minulla oli lapsuudesta ja nuoruudesta vanhempien kertomaa sirpaletietoa, mutta halusin tietää lisää, Vaajala kertoo. Työ käynnistyi digitoidun historiallisen sanomalehtiarkiston tutkimisella, mutta laajeni nopeasti muihinkin arkistoihin. Nyt Vaajala on julkaissut jo kaksi kotiseutukirjaa, jotka keskittyvät Pitkäjärvenmaan elämään ja ihmisiin 1800-luvulta aina 1970-luvulle asti. Vuonna 2015 ilmestynyt Maa armas isäimme ja tänä kesänä julkaistu Juuret syömmen siellä kattavat noin 900 sivua Harjavallan, Kokemäen ja Kullaan historiaa Pitkäjärvenmaan metsäkulmalta. Juuri ilmestyneessä kirjassa kuvataan alueen elämää 1930-luvulta lähtien. Kirjojensa lähdeaineistoksi Vaajala kahlasi läpi muun muassa Satakunnan Kansat ja Lallit sekä suuren määrän aineistoa Harjavallan ja Kokemäen kaupunkien arkistoista. Hän myös haastatteli kirjaa varten suuren joukon Pitkäjärvenmaasta kotoisin olevia henkilöitä. Tuloksena on kaksi kirjaa, joissa kerrotaan kulmakunnan henkilöistä, asumuksista, työnteosta, yritystoiminnasta, infrastruktuurista, yhdistystoiminnasta ja monista muista asioista. Vaajala pureutuu asioihin sillä tarkkuudella, että kerrotuiksi tulevat niin paikallisteiden rakentamisen yksityiskohdat, kulmakunnalla sattuneiden tulipalojen syyt kuin Pitkäjärven koulun opettajan kansakouluntarkastajalta saamat arviot opetustyöstä. Kirjan esittelemien yksityiskohtien määrä on vakuuttava. Välillä se poikkeaa kauaskin Pitkäjärvenmaan ulkopuolelle kertoen paikoista, joilla oli merkitystä alueen asukkaille. Näin esitellyiksi tulevat esimerkiksi Valtatie Kakkosen ja Vähtärin tanssipaikat tai vaikkapa Kullaan ja Harjavallan meijerit. Mutta millainen on mies kotiseutukirjojen takana? Siitä kertoo myös Vaajala itse tuoreimmassa kirjassaan. Kirjoittaja lainaa K okemäenjokilaakso -lehteä toukokuulta 1971. Lehden haastattelussa on 18-vuotias nuorimies, joka on kirjoittanut kuusi laudaturia Harjavallan yhteislukiossa. –Hannu Vaajala asuu kotitilallaan Harjavallan äärimmäisillä rannoilla Pitkäjärven takana Leineperin tuntumassa. Sieltä käsin hän on suorittanut koulunkäyntinsä linja-autolla, Kokemäenjokilaakso kertoo. Intohimoinen lukumies oli luokkansa priimus. Hän oli päättänyt, ettei opiskele papiksi eikä lääkäriksi, mutta valtiotieteet ja lakiopinnot kiinnostivat. Nuorukaisen tie vei Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan, jossa hän menestyi "ei hyvin, mutta kuitenkin paremmin kuin muut". Kun hän vuonna 1974 valmistui, hänet palkittiin parhain arvosanoin koko maassa suoritetusta oikeustieteen kandidaatin tutkinnosta. –Ei lainkaan hassummin pojalta, joka neuvolakortin mukaan puhui kaksi- ja puolivuotiaana vain muutaman sanan, Vaajala arvioi kirjassaan. Vaajalan lapsuudenkoti oli pienviljelystila, entinen torppa, kuten kaikki Pitkäjärvenmaan maatalot. Hän onkin omistanut teoksensa alueen pienviljelijöille – niin isännille kuin emännille – ja heidän työlleen. Hannu Vaajala siirtyi pian valmistumisensa jälkeen Osuuspankkien Keskusosakepankin palvelukseen ja viihtyi talossa eläkkeelle siirtymiseen asti vuoteen 2012 – työvuosia samassa yrityksessä kertyi 37. Viimeiset kaksi vuosikymmentä hän toimi yrityksen päälakimiehenä ja asiantuntijajohtajana. Kipinän pankkialalle hän sai oltuaan Raumalla osuuspankissa kesätöissä. Kotiseudulleen Vaajala kertoo pitäneensä yhteyttä vuosikymmenten varrella vierailemalla vanhempiensa ja sisarustensa luona. Kymmenen vuotta sitten hän hankki kesämökin Sääksjärven rannalta – ja nyt hän ollut kolmisen kuukautta taas harjavaltalainen. Paluumuuttajalle löytyi uusi koti rivitalosta Hiirikadulta. –Tästä on 300 metriä uimahallille ja peruspalvelut ovat lähellä. Jotkut asiat ovat lähempänä kuin Helsingissä. Vaajala kertoo jääneensä kaipaamaan Helsingistä lähinnä monipuolisia mahdollisuuksia käydä konserteissa. Pitkäjärvenmaan historian viisivuotinen urakka on nyt Vaajalan osalta paketissa. Hän toivoo, että hänen kirjansa innostavat myös muita alueellisten kotiseutukirjojen kirjoittamiseen. Viime aikoina hän on tutkinut Harjavallan ja lähiseudun vuosien 1917 ja 1918 tapahtumia, mutta arvelee, että niistä on kirjoitettu niin paljon, ettei uutta tietoa ehkä ole kirjaksi asti. Juttua on täydennetty 3.8.2018 kello 8.41 lisäämällä faktalaatikko .