Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Sisko Vainion esikoisteos kertoo eletystä elämästä – uskosta, toivosta ja ennen kaikkea rakkaudesta

Kokemäkeläinen Sisko Vainio ei kursaile, vaan menee esikoisteoksessaan suoraan asiaan. Hän kertoo peittelemättä, mistä kirja kertoo. Se kertoo kirjoittajansa kasvutarinan. Se kertoo masennuksesta, työnantajan antamista potkuista, syöpädiagnoosista ja siitä, miltä tuntuu tulla jätetyksi. –Se kertoo siitä, miten elämä pysähtyy, kun sairastuu, Vainio kertoo. Kirjan kansi on Vainion aviomiehen, Kai Erik Vainion suunnittelema. Siinä pieni Sisko-tyttö katsoo tuiman näköisenä suoraan kameraan. Ympärillä häilyy. –Se kuvaa sitä, että vaikka kaikki muu horjuisi ympärillä, tämä plikka ei horju! Pöytälaatikkoon Vainio on kirjoittanut jo 20 vuotta. Hän kirjoittaa enimmäkseen runoja, mutta myös rakkaustarinoita ja omia tuntojaan. Kirjan kirjoittaminen oli hänelle helppoa, sillä kaikki sen tekstit olivat jo valmiina. –Lähes kaikki 20 vuoden aikana kirjoittamani tarinat tulivat mukaan. Ihan kuin olisin koonnut kirjan valmiiksi jo ajatuksissani, Vainio toteaa. Elämä on heittänyt Vainion eteen niin monta yllätystä, ettei ainakaan aiheista ole ollut pulaa. Työ kiinteistönvälittäjänä oli niin kovaa, että Vainio uupui ja masentui. Sitä seurasi irtisanominen, ja pari vuotta myöhemmin sairastuminen hormoniperäiseen rintasyöpään. Se oli Vainiolle ja hänen perheelleen järkytys. –Oli se pysäyttävä kokemus. Viisikymppisenä olin vielä ihan terve, mutta 52-vuotiaana todettiin syöpä. Ei siitä ilman ystäviä olisi selvinnyt. Varsinkin tyttäreni tuki minua paljon, samoin Tanja Kivilähde , lapsuudenystäväni. Vainio selätti syövän, mutta vasta leikkauksen ja rankkojen hoitojen jälkeen. Hän sai sytostaatteja ja sädehoitoa sekä viiden vuoden estolääkityksen. Nyt kaikki on hyvin. –Kyllä se pisti elämänarvot uusiksi, mutta elämä ei ole koskaan yksinkertaista eikä helppoa. Jos se olisi ollut, ei tätä kirjaakaan varmaan olisi syntynyt. Vieläkin elämä saattaa joskus heittää eteen varjoja, mutta Vainiot ovat päättäneet kannatella toinen toisiaan vuorotellen. –Jos minä masennun tai jokin päivä on vähän toista vaikeampi, mies nostaa minut ylös ja sanoo, ettei meillä ole aikaa tällaiseen, Vainio naurahtaa. Voimaa Vainio kertoo saaneensa paitsi ystävistään ja läheisistään, myös maalaissisusta ja uskosta. Uskoon hän tuli sairastuttuaan syöpään. Myös kirjoittaminen auttoi. Kun Vainio alkoi seurustella nykyisen miehensä kanssa, hän lähetti tälle usein runoja sähköpostiin. –Kirjakin oli oikeastaan Kain ajatus. Kai on kuvittanut kirjan ja olisi halunnut piirtää siihen enemmänkin, jos olisi ollut aikaa. Vaikka kaikki oli valmiiksi kirjoitettu, kirjan kanssa tuli silti kiire. Kiire kirjan painattamisella oli siksi, että Vainio halusi julkaista sen 60-vuotispäivänään. Siihen asti se oli kuin valtakunnan salaisuus, josta pariskunnan lisäksi tiesi vain kolme läheistä ystävää. –En kertonut siitä etukäteen edes lapsilleni enkä äidilleni. Halusin, että se säilyy salaisuutena lauantai-iltaan asti. Tänään lauantaina Vainio täyttää 60 vuotta. Juhlien järjestäminen ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys. –En ole koskaan pitänyt mitään isoja kekkereitä. Meidän häissämmekään ei ollut mukana edes ystäviä, sillä meidät vihittiin kotona. Ajatus pariskunnan yhteisistä syntymäpäiväjuhlista hiipi ajatuksiin varkain viime joulun alla, kun Vainiot olivat mukana pikkujouluissa Kauvatsan Seuratalossa. –Ajattelin silloin, että olisipa ihanaa pitää täällä juhlat! Pari kuukautta myöhemmin Seuratalo oli jo varattu. Kotoisin Kauvatsalta, asuu Tuomaalassa. Muutti vuonna 1977 Poriin, sieltä Lahteen ja takaisin Kokemäelle vuonna 2012. Tehnyt töitä muun muassa kiinteistönvälittäjänä. Valmistui kolme vuotta sitten pukeutumisneuvojaksi. Pitää myös TyyliSisko-nimistä blogia. Kaksi lasta ja kuusi lastenlasta. Sairastui 50-vuotiaana masennukseen ja 52-vuotiaana syöpään. Kirjoitti kokemuksistaan kirjan, joka sai nimekseen Pysähdys. Täyttää tänään 60 vuotta. Juhlii sekä omaa että miehensä syntymäpäivää Kauvatsan Seuratalossa ison ystäväjoukon kanssa. "Elämä ei ole koskaan…yksinkertaista…eikä helppoa. Jos se olisi ollut, ei tätä kirjaakaan…varmaan olisi…syntynyt."