Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Voltteja hyppivästä pojasta tuli lupaava seiväshyppääjä – isäkin sai opetella lajin perusteita myöten

Mopoautolla Pitkäjärven urheilukentälle saapuva Oskari Henttinen on hyvä esimerkki siitä, kuinka vahvan pohjan lapsuuden monipuolinen liikunta, myös tavoitteeton sellainen, voi urheiluharrastukselle antaa. Nuorempana Henttinen vietti paljon aikaa kavereidensa kanssa erilaisia voltteja kokeillen, niin trampoliinilla, uimatornissa kuin kovalla maallakin. Hän totesi olevansa siinä varsin hyvä, ja innostui yrittämään aina monimutkaisempia hyppyjä. –Se oli hauskanpitoa ja sellainen tapa toteuttaa itseään. Temppuilun ohella Henttisen "virallinen" harrastus on aina ollut yleisurheilu. Kaksi vuotta sitten hän kokeili ensimmäistä kertaa yleisurheilulajeista kenties eksoottisinta, seiväshyppyä, ja huomasi sen olevan samanlaista akrobatiaa kuin ne voltit, joita oli ikänsä hyppinyt. Nyt , 15-vuotiaana, Henttinen on ikäluokkansa toisiksi paras seiväshyppääjä Suomessa. Siis tilastojen valossa. Kilpaurheiluhengessä virallinen paremmuusjärjestys ratkotaan tänä viikonloppuna Saarijärvellä, nuorten SM-kisoissa. Tähtäimessä on mitalisijat. –SM-mitali on tärkeä tavoite, mutta muuten sijoitukset eivät ole niin iso asia. Keskityn oman tekniikan kehittämiseen ja tulosten parantamiseen, kesällä viikoittain Varsinais-Suomessa tai pääkaupunkiseudulla kilpaileva Henttinen kertoo. Keskittyminen on kantanut hedelmää. Heinäkuussa Henttinen hyppäsi ennätyksensä uusille metriluvuille, tasan neljään. Aikuisten SM-kisoissa sillä tuloksella voitettaisiin jo moni kymmenottelija. Katso videolta Oskari Henttisen ensimmäinen neljän metrin ylitys, jonka hän hyppäsi Laitilassa 31.7. Juttu jatkuu videon jälkeen. Järkevän oloinen Henttinen ei tunnusta ottavansa urheilua liian vakavasti, vaikka voisi ajatella, että huima kehitys ja kisamenestys laittaisivat helposti pään pyörälle. –Tässä iässä ei kannata tehdä veren maku suussa. Tosissaan hän kuitenkin on. Todisteeksi tästä voisi luetella kisareissuihin ja harjoituksiin kuluvia aikamääriä, mutta parempi esimerkki löytyy tablettitietokoneelta. –Tänne on kuvattu varmaan kaikki hyppyni puolentoista vuoden ajalta. Videolta on hyvä tutkia omaa tekniikkaa ja treenata sitten niitä juttuja, joissa on kehitettävää, Henttinen esittelee. Seiväshyppy lukuisine teknisine yksityiskohtineen onkin vienyt mukanaan paitsi Oskarin, myös isä Sami Henttisen . –Iskäkään ei tiennyt seiväshypystä mitään aluksi. Mutta kun minä aloitin, se rupesi keräämään tietoa kaikilta, joilla sitä oli. Nyt se tietää jo aika paljon, nuorempi Henttinen hymyilee. Isän ja pojan välinen valmennussuhde toimii. Välillä isä tekee yksilöurheilijan joukkuekaverin työtä. Aiemmin myös jalkapalloa ja jääkiekkoa pelannut Oskari kertoo, että joukkueurheilussa huonona päivänä motivoituminen oli helpompaa. –Jos pelaa joukkueessa ja on vaikka jonain päivänä huono fiilis, ei voi vaan jättää treeniä välistä, vaan on mentävä joukkueen mukaan. Silloin ei jää hommat tekemättä. Huonojen fiilisten kanssa painiminen on kuitenkin harvinaista. Kun Henttinen puhuu seiväshypystä, on helppo kuulla, että aihe on hänelle tärkeä. Mikä tekee seiväshypystä sinun lajisi? –Se on hieno tunne, kun kuoppaan taipunut seiväs suoristuu ja tulee se heitto ylöspäin. On hienoa nousta ilmaan ja tulla korkealta alas. Tunnetko tai tiedätkö nuoren urheilijan, jonka tarinan haluaisit lukea Sydän-Satakunnan sivuilta? Vinkkaa hänet sähköpostitse osoitteeseen toimitus.sydansatakunta@almamedia.fi.