Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartauskirjoitus: “On aika hiljaa kiittää…"

"…ja kättä puristaa. Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa. Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin. Teille laulamme nyt näkemiin.” Näin alkaa varmasti monelle tuttu Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen laulu Jäähyväiset . Ihminen joutuukin kohtaamaan elämässään monia tilanteita, joissa pitää sanoa hyvästi. Esimerkiksi läheisen kuollessa, tärkeän ihmissuhteen päättyessä, hyvän ystävän muuttaessa ulkomaille tai luovuttaessa rakkaasta lemmikistä. Toiset hyvästit ovat vaikeampia kuin toiset, mutta aina ne merkitsevät jonkin ajan loppua ja uuden alkua. Hyvästit jättävät jäljen sydämeen, joka muistuttaa vanhasta, mutta samalla niistä jää jälki myös unelmiin. Usein hyvästit tarkoittavat nimittäin joistain vanhoista unelmista luopumista tai niiden muokkaamista uudenlaisiksi. Sana hyvästit kuulostaa kovin pelottavalta, haikealta, voimakkaalta ja jopa lopulliselta. Aina sen ei kuitenkaan tarvitse olla niin. Joskus hyvästit voivat olla myös helpottavat, iloiset tai vain väliaikaiset. Hyvästejä lievempi sana on näkemiin, koska se on sanana lempeämpi eikä niin ehdoton. Laulussa lauletaan, kuinka huomisesta ei voi tietää mitä se tuo tullessaan eteesi, mutta vaikka kuinka maa järkkyisi jalkojesi alla, niin on aina yksi johon luottaa, joka on juuri sinua varten eikä koskaan hylkää, sillä Jeesus vierellemme aina jää. Tämä teksti sai alkunsa siitä, kun tuijotin pitkään tyhjää paperia miettien mistä voisin teille kirjoittaa viimeisenä työtehtävänäni tässä paikassa. Mieleeni nousi tuo kyseinen laulu Jäähyväiset , kun muistelin miten mahtavia ihmisiä olen työssäni saanut kohdata: työkaverit, yhteistyötahot, lapset, nuoret, aikuiset. Kiitollisena toivon kaikille turvallista taivaan Isän siunaamaa matkaa elämän aallokossa. Kirjoittaja on Harjavallan seurakunnan vt. nuorisotyönohjaaja.