Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Halpa elokuvatavara ja entisajan muistot innostivat Villilässä – Yhden aarre oli Elvi Räppääjän tekonahkaliivi, toisen saksalainen Pompannappi

Villilän nostalgiapäivien aamun vetonaula oli Artista Filmin kirpputori, jossa oli myynnissä yhtiön elokuvien lavastusrekvisiittaa. Tavaroita myynyt Mirkku Holm kertoi, että ensimmäisenä kaupaksi meni Olavi Virta -elokuvassa rekvisiittana ollut 50-luvun yleiskone. Ostavat asiakkaat olivat liikkeellä heti aamuyhdeksältä, moni keräsi kainaloonsa useammankin valkokankaalla näkyvän esineen. Hinnat olivat kohtuullisia: Rauha Räppääjän hiustenkuivaajan sai omakseen vitosella ja Virta-elokuvassa näkyvä krokotiilinnahkakuvioinen käsilaukku maksoi neljä euroa, –Näissä ei ole elokuvalisää. Haluamme ne liikkeelle. Filmikirpputorin aarteet eivät olleet pelkästään aikaisille linnuille, sillä tavaratarjontaa täydennettiin päivän aikana ja sunnuntaillekin on vielä luvassa lisää myytävää. Porilainen Juho Salonen lähti Villilään, kun totesi siellä olevan tarjolla juuri häntä kiinnostavia asioita: vanhoja autoja, elokuvatavaraa – ja vielä rompetori. Salonen nappasi mukaansa Artista Filmin vaaterekistä tekonahkaisen liivin, jonka hän muisti nähneensä jossain elokuvassa Elvi Räppääjän päällä. Yhden euron hinta elokuvamuistosta ei tuntunut pahalta. –Ensin ajattelin soittaa pikkusiskolle, että ostaisinko tämän, mutta kun hinta oli niin halpa, päätin ostaa heti. Salonen myöntää itsessään olevan keräilijän vikaa, vaikka kokoelmia ei oikein ole vielä karttunut, joitakin pikkuesineitä lukuun ottamatta. –Ehkä tulen olemaan keräilijä. Flipperit ja monenlaiset muut nostalgiset esineet kiinnostavat. Nakkilalainen Jukka Reikko oli tuonut paikalle autokokoelmansa pienimmän auton. Vuoden 1960 Neckar Jagst 770:n. Reikon mukaan valkoinen pikkuauto on Saksassa valmistettu versio Fiat 600:sta, käytännössä sama auto. Reikko oli pelastanut auton Pohjanmaalta ja entisöinyt sen esittelykuntoon. Somisteena auton takapenkillä oli kierrätyskeskuksesta pelastettu ja kunnostettu Salora-matkaradio – sekä pölyhuiska. –Moni ihminen on pysähtynyt tässä kertomaan, että juuri tuollainen meilläkin oli. 60-luvulla autoon pakattiin isä, äiti ja kolme lasta. Matkalaukut pantiin kattotelineelle, eikä ilmastointia ollut. Silti kukaan ei valittanut Lapin-reissulla. Silloin oltiin vähään tyytyväisiä. Reikko kertoo autojen kunnostamisen olevan paitsi perinteen säilyttämistä, myös oivallinen tapa saada likaa kynsien alle, vastapainoksi työn inhottavalle paperinrapistelulle. Neckarin lisäksi Reikon kokoelmassa on toinen, vähän erilainen auto, joka sekin on jo entisöity. –Se on Bentley Continental GT, vuosimallia 2004. Siinä on V12-moottori, 560 hevosvoimaa ja se kiihtyy nollasta sataan neljässä sekunnissa. Huippunopeus on 318. Reikon mukaan kyse ei ole hänelle pröystäilyautosta vaan lähinnä tekniikan ihmeestä. Hän antaa ymmärtää, että kokoelma täydentyy vielä, sillä vanhojen, mielenkiintoisten autojen hävittäminen on hänen mielestään rikollista. –Ja minä en näitä eläissäni myy, autoharrastaja vakuuttaa.