Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Seppämestari Oskari Moilanen oli armoitettu showmies – Parhaiten hänet tunnettiin kuitenkin tiirikoistaan, joilla avautui Suomen Pankin holvikin

Kokemäkeläinen seppämestari Oskari Moilanen on pariinkin otteeseen noussut esille lehtijutuissa, joissa on käsitelty hänen poikansa Oskar A. Moilasen ja Esa Pulkkisen autokorjaamon historiaa. Vanhempi Moilanen oli persoona, jonka tarina ansaitsee myös tulla kerrotuksi. Seppämestari muutti Kokemäelle vuonna 1925 Porista. Hän sai ostaa seuratalon läheisyydessä olleen talon. Samalle, nykyisen Satakunnantien kohdalla olevalle tontille hän rakensi pajan, jossa tehtiin erilaisia taontatöitä sekä konehallin, johon tuli auto- ja konekorjaamo. Moilanen oli Kokemäelle muuttaessaan jo yli viisikymppinen. Kokemäellä paikallisoppaana toimiva Tapani Hulttinen tuntee Oskari Moilasen vaiheita. Kokemäen maatalousmuseoon seppämestarista on jäänyt muistoksi iso kokoelma tiirikoita. Niitä roikkuu museon kattokannattimista viisi nippua. Kaikkiaan avaimia on 136 kappaletta. Hulttinen kertoo Moilaseen ja tiirikoihin liittyvän tarinan Porista. Sen mukaan Suomen Pankin kassaholvin ovi oli mennyt kiinni ja avain oli jää sisälle holviin. –Oskari Moilanen kutsuttiin paikalle, eikä kestänyt kuin hetken, kun hän sai tiirikoitua holvin oven auki. Pankinjohtaja kysyi, mitä avaaminen maksoi. Moilanen ilmoitti, että hinta on sata markkaa, Hulttinen kertoo. Pankinjohtaja paheksui hintaa, hän piti sitä aivan liian korkeana vain hetken kestäneestä, helpolta näyttäneestä työstä. –Silloin Moilanen pamautti holvin oven uudestaan kiinni. Oltiin lähtötilanteessa, eikä pankinjohtajakaan pitänyt työtä enää niin helppona. Hän lupasi maksaa, kunhan Moilanen avaa oven uudestaan. Työn tehtyään arvonsa tunteva tiirikoitsija määräsi hinnaksi 200 markkaa. Sen pankinjohtaja maksoi lopulta mukisematta. Moilasen tiirikkakokoelma on säilynyt hyvin. Tarkkuustyönä tehdyt lukonavausvälineet ovat vaikuttavia. Ties kuinka monta lukkoa niillä on aikanaan avattu. Lapset olivat seppämestarille tärkeitä. Hän piti pihassaan iltaisin lastentunteja kertoen jännittäviä tarinoita. Niitä riitti, sillä Moilanen oli nuoruudessaan käynyt Amerikassakin. –Kertoja istui pihakeinussa, ja elävää oli kerronta. Mustassa naamassa välkehtivät silmävalkuaiset ja tekivät jutun vielä jännittävämmäksi. Joskus kertoja tarjosi limonaadia, muisteli lehtori Eino Heikkilä Moilasta kirjoituksessaan Teljan tanhuvilta -vuosikirjassa vuonna 1979. Myös aikuiset olivat Oskari Moilasen yleisöä. Heikkilän mukaan miehellä oli tapana pitää omaa showohjelmaansa kotipihassaan, urheilukentällä tai vaikkapa keskellä Tulkkilaa. Yleisö istui hevospuomien päällä ja remahti tämän tästä raikuvaan nauruun, kun Moilanen esiintyi. –Oskarin olemus oli näkemisen arvoinen. Liian lyhyt paita ei peittänyt housunvyötärön yli pursuavaa mahaa, joka karvojen peittämänä ympäröi syvälle porautunutta, mustaa napaa, Heikkilä muisteli. Showmiehen ohjelmistoon kuului kukkotappelua halukkaiden kanssa, nokan vääntöä, pajakengän soittoa sekä laulua. Heikkilän mukaan ison miehen laulu oli mahtavaa. Vaikka yhteisö sieti hyvin erikoista seppämestaria ja tämän tempauksia, ei hän voinut täysin välttää yhteentörmäyksiä virkavallan kanssa, Heikkilä kertoo showesityksestä, joka tapahtui keskellä Kokemäen kirkonkylää eräänä sunnuntai-iltana vuonna 1932 – Los Angelesin olympialaisten aikaan. Kokemäellä oli uusi nimismies, Evert Simola , joka asui kauppias Lahtisen talossa, samalla paikalla johon neljä vuosikymmentä myöhemmin rakennettiin Kansallis-Osake-Pankin uusi toimitalo. Moilasen esitys tapahtui aivan nimismiehen asuntoa vastapäätä ja lopulta tämäkin päätti lähteä katsomaan, mitä elämää kylänraitilla pidettiin. Simolan saapuessa paikalle meneillään oli pajakengän soitto. Lyhyen ja asiallisen kuulustelun jälkeen nimismies kehotti seppämestaria lähtemään jo kotiin. Moilanen oli säyseänä miehenä tähän valmis, mutta ei vielä lopettanut ilveilyään. Hän kaivoi pahakengällään tomuiseen tiehen, nykyiseen Tulkkilantiehen, lähtökuopat – ja tivasi nimismieheltä lähtömerkkiä. Simola oli sen verran leikissä mukana, että hän läimäytti kätensä yhteen lähdön merkiksi. Moilanen ei tällaiseen merkkiin tyytynyt, vaan totesi, että lähtölaukaus pitää antaa pistoolilla. Nimismies kaivoikin pistoolin taskustaan ja ampui ilmaan. Moilanen kurvasi vauhdilla nykyistä Teljänkatua kotinsa suuntaan, eikä kertoman mukaan enää palannut pitämään show'taan keskelle Tulkkilaa. Kirjoitus perustuu Tapani Hulttisen haastattelun lisäksi Eino Heikkilän Kokemäki-Seuran vuosikirjaan 1979 – Teljan tanhuvilta X:een kirjoittamaan juttuun. Juttua on täydennetty 18.8. kello 7.38 lisäämällä faktalaatikko.