Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Mielipidekirjoittaja sanoo kotihoidon kriisin syvenevän – "näillä resursseilla en sitä jaksa"

MIELIPIDE Lähihoitaja Emmi Koskinen on kertonut Facebookissa, miksi ei työskentele enää kotihoidossa. Kirjoitus on hätähuuto vanhusten ja työntekijöiden puolesta. Työ kotihoidossa olisi monen hoitajan mielestä mielenkiintoista ja antoisaa, jos työn tekemisen edellytykset olisivat kunnossa. Hoitajat haluavat auttaa, hoitaa, tehdä työnsä hyvin ja tuoda helpotusta ihmisten elämään. Hoitajan etiikka on vahva ja perustuu ihmisten auttamiseen. Kun työntekijällä ei ole mahdollisuutta tehdä työtään hyvin, hän uupuu. Jatkuva huoli asiakkaista, riittämättömyyden tunne, kiire ja ihmisten hädän ja yksinäisyyden näkeminen ilman, että voi auttaa, ottavat todella lujille. Yhä useampi hoitaja hakeutuu muille aloille, sillä he eivät halua riskeerata terveyttään eivätkä hyväksy sitä, miten pienillä resursseilla asiakkaita hoidetaan. Meillä on yhteiskunta, joka on rakentunut niin, että omaisia ei hoideta kotona. Yhteiskunta käyttää osan verotuloistaan siihen, että vanhukset hoidetaan. Tilanteessa, jossa vanhusten hoitamiseen ei osoiteta riittävästi rahaa, ovat hoitajat maksaneet tämän omalla jaksamisellaan. Kun hoitajat väsyvät ja siirtyvät muualle, vanhukset jäävät heitteille. Tämä ei ole hoitajien vika, vaan päättäjien, jotka eivät kanna vastuutaan. Uudet hoitajat siirtyvät herkemmin sinne, missä työolot ovat kunnossa ja palkka ja arvostus kohdallaan. Päättäjät ovat vannoneet kotihoidon nimiin, mutta perusasioista ei ole huolehdittu. Uskallan sanoa, että vanhukset on unohdettu koteihinsa. Asiakkaat ovat aiempaa huonokuntoisempia ja osalle koti ei ole oikea hoitopaikka. Hoitajat joutuvat paikoin tekemään kovastikin työtä, jotta vanhus saadaan ympärivuorokautiseen hoitoon. Lähihoitajat kotihoidossa ovat väsyneitä ja pettyneitä siihen, että heidät on jätetty yksin. Vaikka päättäjillä on tieto epäinhimillisestä tilanteesta, siihen ei puututa mitenkään. Kaikkea muuta kehittämistyötä tehdään työpaikoilla, mutta henkilöstömäärää, joka on se keskeisin asia, ei lisätä. SuPer on ohjeistanut jäseniään koko sote-sektorilla, että työntekijöiden on huolehdittava paremmin omasta jaksamisestaan ja oikeuksistaan. Ylitöihin ei ole pakko suostua ja jos niitä tekee, ylitöistä on saatava korvaus. Sote-sektori pyörii nyt vain työntekijöiden joustamisen varassa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta uhrata omaa terveyttään työnantajan käskystä. SuPer selvitti kotihoidon tilaa alkuvuonna. Kysymykseen: mikä on parasta kotihoidossa vastattiin mm. seuraavasti: ”Tuoda se mahdollinen ainoa ihmiskontakti sille yksinäiselle mummolle tai papalle, joita kotihoidossa on paljon. Sitä aikaa tahtoisi antaa heille, jotta elämässä olisi edes jotakin vaihtelua television katsomisen lomassa. Tykkäisin kotihoitotyöstä kovasti, mutta näillä resursseilla en sitä jaksa. Jatkuvasti on huono omatunto hätäisistä käynneistä ja huonosti tehdystä työstä. Edessä on viimeiset kuusi vuoroa kaupungin kotihoidossa.” Kirjoittaja on Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja.