Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Konserttiarvio: Satasoitto aloitti suomalaisilla tunnoilla

Jenni Haukion kokoama runoantologia Katso pohjoista taivasta oli innoittanut sopraano Laura Pyrröä ja pianisti Tiina Korhosta Satasoiton konserttiohjelman laadinnassa. Pyrrö ja Korhonen olivat etsineet kokoelmasta kaikki ne runot, jotka on eri aikoina sävelletty lauluiksi heidän kokoonpanolleen sopivasti. Perjantai-illan konserttiohjelmaa Harjavallassa voi siis osittain pitää sattuman sanelemana, toisin kuin Haukion antologiaa, joka on koottu ilmeisen päämäärätietoisesti. Yllätys ei ollut, että Suomi ja perinteiset suomalaiset tunnot muodostivat konserttiohjelman rakennusaineen. Kuten alussa kuultujen laulujen runoilija Eino Leino toteaa: ”Kell' onni on, se käyköön korpehen.” Konsertin alkupuolella kuultiin esityksellisesti melko rutiininomaista ilmaisua. Arkipäiväistä sointia ja hiukan epäpuhtauttakin oli tarjolla. Asiat lähtivät kehittymään suotuisasti, ja esimerkiksi Hietanen-Wesslinin säveltämän Eino Leinon Nocturnen sekä Kaj Chydeniuksen Laulun kuolleesta rakastetusta voi poimia tyylikkäinä ja kuulijan tunnelmaa nostattavina. Laura Pyrrö lausui välillä myös runoja, mutta parhaat puolensa hän toi sittenkin esiin laulajana. Taiteellisesti kiinnostavin osuus alkoi mielestäni Ossi Elokkaan laulun Tule illalla piristävän sävelkielen saatellessa. Elokkaan laulu ja sitä seuranneet Vilho Luolajan-Mikkolan Häätanhu sekä Jean Sibeliuksen Sydämeni laulu toivat yhdessä juonellisuutta konserttiohjelmaan juuri ratkaisevalla hetkellä. Erkki Melartinin laulu Leivo paljasti taiteilijoiden käsittelyssä suomalaisen hienoutensa, ja Yrjö Kilpisen Rannalta-laulussa pianisti Tiina Korhosen sointi tavoitti ”rannan autiuden” positiivisella tavalla. Tämän jälkeen voitiinkin isänmaallishenkisten laulujen myötä lasketella vapaasti nautiskellen konsertin loppuun asti. Laura Pyrrö, sopraano ja Tiina Korhonen, piano. Satasoitto-festivaalin avajaiskonsertti Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa 24.8.