Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Pakina: Nimittely on vakava juttu

Nimittely ei ole kivaa, mutta välttämätöntä se on. Vanhemmat nimittävät lapsen jo tämän ensimmäisten elinkuukausien aikana. Onneksi tätä säädellään jonkin verran maistraattien valvomalla ohjeistuksella. Etunimityksiä ei nimittäin saa olla kolmea useampaa. Myöskään ei saa tyttölasta nimittää miesnimellä eikä poikalasta naisnimellä. Poikkeuksena on Vieno, joka on varsin moderni nimi, sillä se käy molemmille lapsipuolille, kävivät he vanhempana vessassa seisaallaan tai istuallaan. Ihminen on kummallinen nimittelijä. Ensin ihminen käyttää kaiken mielikuvituksensa keksiäkseen omalle lapsihenkilölleen mahdollisimman hyvin kuvaavan ja omaperäisen nimen. Sitten kun hän hoksaa riittävän yksilöllisen nimen, hänen tarvitsee tehdä kolme asiaa. Ensimmäiseksi nimittäjä ylipuhuu puolisonsa, joka on useimmiten toinen lapsihenkilön vanhemmista, hyväksymään oivalluksen. Toiseksi ylipuhumista tarvitaan maistraatissa. Hyvä puhuja voi kiertää nimilain asetuksia melko väljästi. Nimilaki nimittäin tuntee ympäripyöreän poikkeuksen. Normista poikkeava nimi voidaan hyväksyä muun erityisen seikan perusteella. Jos maistraatin päättäjähenkilö ei ole perhetuttu, perustelun täytyy olla hyvä tai perustelijan muuten vaan vakuuttava. Kolmanneksi sen erikoisen nimen keksineen henkilön täytyy soittaa Yliopiston almanakkatoimistoon ja vaatia erikoisen nimen ottamista nimipäiväkalenteriin. Muuten jää pienoiselta nimipäivälahjat ja kaveripirskeet pitämättä. Haisteltuaan nimittelyilmapiiriä riittävästi, almanakkatoimisto rukkaa kalenteria. Yleensä tämä tapahtuu noin viiden vuoden välein. Vuonna 2020 nimipäiväkalenteriin lisätään 35 uutta suomenkielistä nimeä, suomenruotsalaiseen kalenteriin kolme enemmän, sillä ruotsinkieliset ovat etevämpiä keksimään nimiä. Liian kekseliäiksi suomalaisia nimittelijöitä ei voi sanoa. Olemme varsin uskollisia hyväksi havaituille, vaikka poikkeamat huomioidaan selvemmin. Suomen yleisin miehen nimi on ollut jo 1910-luvulta alkaen Juhani. Suosituin naisen nimi oli 1920-luvulle saakka Maria, kunnes 1930-luvulla Annikki ohitti sen. Maria palasi piikkipaikalle 1980-luvulla ja on pitänyt sen. Molemmat ovat useimmiten toisnimiä. Jotta tästä nimittelystä aikuistuttuaan selviää täyspäiväisenä, on lakiin jätetty takaportti. Henkilö voi vaihtaa kertaalleen vääräksi kokemansa etunimen ilmoittamalla asiasta maistraattiin. "Hyvä puhuja voi …kiertää nimilain asetuksia …melko väljästi.