Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Mielipiteessä kysytään: "Miksi esimerkiksi työttömiä syyllistetään, vaikka valtavalle enemmistölle työttömyys on hankala ja epätoivottu elämänvaihe?"

”On väärin, että sitä, joka on yrittänyt saada töitä tai toimintaa, sakotetaan siitä, ettei yrityksestä huolimatta ole onnistunut”. Näin kommentoi eräs nuori työttömien aktiivimallia. Eriarvoisuuden lisääntymisestä on puhuttu viime aikoina paljon – ja syystä. Valitettavan usein keskustelu kuitataan sillä, että tuloerot eivät viime vuosina ole juuri kasvaneet. Tämä on hyvin kylmä tapa puhua ihmisten välisestä eriarvoisuudesta. Tästä todistaa myös edellä olleen nuoren kommentti aktiivimallista. Jopa taloutta enemmän eriarvoisuutta lisää ulkopuolisuuden tunne, se ettei enää koe mahdollisuutta vaikuttaa oman elämänsä suuntaan. Kokemus työttömille kohdistetusta aktiivimallista on vain yksi esimerkki tilanteesta, jossa ihmiset on asetettu perusteettomasti eriarvoiseen asemaan. Eikä kysymys ole ainoastaan byrokratiasta, vaan yleisestä asenneilmapiiristä. Miksi esimerkiksi työttömiä syyllistetään, vaikka valtavalle enemmistölle työttömyys on hankala ja epätoivottu elämänvaihe? Tarvitaan rohkaisua ja uskon luomista huomiseen, ei syyllistämistä. En suostu hyväksymään, että meistä muka on tullut yhteiskunta, joka käyttää mieluummin keppiä kuin porkkanaa. Suomalaiset uskovat kovaan työntekoon, toisesta ihmisestä huolehtimiseen ja parempaan huomiseen. Näiden samojen periaatteiden tulisi ohjata päätöksentekoa pyrittäessä eriarvoisuuden vähentämiseen. Jokaisen ensi vuoden budjetteja laativan olisi hyvä pitää tämä mielessään – myös Sipilän hallituksen, vaikka sen toimet ovat muuta kertoneet. Laivan suunnan voi kääntää. Meidän on tehtävä päätöksiä, jotka eivät lamaa ihmistä, vaan luovat mahdollisuuksia, rohkaisevat ja kannustavat. Erityinen huomio tulisi kohdistaa perheisiin, joissa syrjäytyminen siirtyy jo sukupolvelta toiselle. Lapsille tulee antaa kaikki tarvittava tuki koulussa ja mahdollistaa ainakin yksi harrastus jokaiselle. Sieltä kasvaa usko ja osaaminen omien siipien kantavuudelle. Oppivelvollisuus tulee ulottaa toisen asteen koulutukseen, sillä nyt tuhannet nuoret jäävät peruskoulun varaan. Mitä osaavampia olemme, sitä paremmat edellytykset meillä on elämässä menestymiseen ja omien kestävien valintojen tekemiseen. Meillä on myös liikaa nuoria aikuisia ilman koulutusta, työtä ja tulevaisuuden näkymää. Taataan nuorisotakuun vahvistamisella jokaiselle paikka, jossa voi kokea olevansa osa tasa-arvoista yhteisöä. Varttuneempaa väkeä on rohkaistava uudelleen kouluttautumaan esimerkiksi työttömyysturvalla ilman byrokraattista paperisotaa ja luomalla sosiaaliturvasta pakon ja hallitsemisen sijaan mahdollistava sekä kannustava. Avun tarpeessa olevien vanhusten on voitava luottaa samanarvoiseen ja ihmistä kunnioittavaan hoitoon asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Eriarvoisuutta ei tosin vähennetä vain budjetteja laatimalla. Meidän kaikkien on kyettävä kannustamaan, rohkaisemaan ja luomaan toivoa huomisesta ja sen mahdollisuuksista. Entäpä, jos antaisimmekin alussa siteeratulle nuorelle aiheen toisenlaiseen ajatukseen: ”Tuntuu hyvältä, että minusta välitetään ja minuun uskotaan. Se laittaa yrittämään entistä enemmän. Nyt on ollut vaikeaa, mutta olen varma, että huominen on parempi”. Eriarvoisuutta voidaan vähentää. Se on meistä kiinni, se on tahdon asia. "Oppivelvollisuus tulee ulottaa toisen asteen koulutukseen, sillä nyt tuhannet nuoret jäävät peruskoulun varaan."