Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Tarinaa kovalla faktalla ja huumorilla – Mykkäsen hirvituntemus on vailla vertaansa

KIRJAT: Adam Mykkänen; 200 s, Kustantaja Myllylahti Oy 2018 Hirvitarkkailija Adam Mykkäsen teksti on helppoa luettavaa, kun tarinavaihe iskeytyy kunnolla päälle. Siksi ensimmäinen kappale olisi kannattanut nimetä johdannoksi. Siinä mies taustoittaa kokemuksiaan, mikä on lukijalle tarpeen. Muuten uskomattoman kuuloisista tarinoista voi tulla väärä mielikuva metsästyksestä. Monet tarinoista kun liittyvät loukkaantuneen eläimen jäljittämiseen, jota ei metsästyslainsäädäntö koske. Hirven turpaa ja poron kuuta ei ole perinteinen erätarinakirja. Siinä piilevät sen ansiot sekä sudenkuopat. Erälehdistä tuttu metsästystarinoiden elävä kerronta ei ole Mykkäsen tarinoissa uutta. Tarinoiden taustat ovat, siksi mielessäni pidän kirjaa jopa tarinoita enemmän tietokirjana. Tarkat kuvaukset hirven ja koiran käyttäytymisestä, käytetyistä pyyntivälineistä ja -menetelmistä ovat kiinnostavia. Tiukka faktoitus tekee sinänsä lennokkaan tekstin lukemisesta haastavaa. Mykkänen ei sorru selittämään puhki alaan vihkiytyneelle tuttua sanastoa. Tarinoiden avautuminen vaatii jonkinlaista kokemusta metsästyksestä. Jokusen jahdin mukana käyneelle lukijalle Mykkäsen lennokkaat tarinat nostavat elävästi mieleen syyspakkasesta höyryävän suon, kuusenkäkkyröiden välistä nenään hiipivän nuotiomakkaran tuoksun ja punanuttuisten metsästäjien keskinäisen piruilun. Mykkäsen kirja on ammattilaisen käsialaa. Pienellä editoinnilla teksti olisi entisestään terävöitynyt. Pienet puutteet tekevät tarinoista sellaisia kuin ne kerrottaisiin sukujuhlissa. Kirja lienee toivottu isäinpäivälahja moneen metsästävään kotitalouteen. Adam Mykkänen; 200 s, Kustantaja Myllylahti Oy 2018