Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Lukija kysyy: "Rakastunut Paavo Väyrynen, mihin hänet on viety?"

Minä rookasin tulla Keminmaan Pohjanrantaan aivan viimeisillä hetkillä ennen kuin Paavo ja Vuokko Väyrysen kultahääpäiväjuhlallisuudet alkoivat. Tulin melkein suoraan Norjan kuningaskunnan Buskerudista. Siellä pienessä Ål-nimisessä kunnassa kerrottiin Paavo Väyrysestä. Mainitsin Väyrysen Ål-päivillä siksi, että minulla on ollut pitkä näkymä suomalaiseen keskustalaisuuteen 1990-luvun puolivälistä asti. Tämän sanottuani minut vietiin heti Norjan Keskustan Stortingetin edustaja Per Olaf Lundteigen puheille. Keskustalaispoliitikolla oli terveisiä Suomeen. Suunnittelin sitten työkeikan jälkeen loppukesälle, että tällä lomamatkalla suuntaan synnyinseudulleni Ranualle ja sitä ennen tervehtimään sisartani Arjaa. Samalla joudun kertomaan politiikan uutiset sisarelleni. Lopuksi pyrin Väyrysen puheille. En saanut tilaisuutta. En sittenkään vaikka toiseksi yöksi varasin huoneen Pohjanrannan kylpylähotellista. Ei Paavoa missään! Paavo Väyrynen oli varastettu omasta kylpylähotellistaan. Jatkoin sitten matkaa kohti Ranuaa toisille sukulaisilleni. Kävin Väyrysten juhlapäivänä hiljentymässä läheisessä paanukirkossa. Siellä tapasin suomalaisen taiteen asiantuntijan, joka tunnisti heti Juhani Palmun signeeramatonta taidetta. Katselin ympärilleni kaikkea ja mykistyin. Ulkona oli luonnon kauneutta, hiljaisuutta ja harmoniaa. Kemijoki virtasi lähistöllä. Mutta ei siellä Väyrysen asuinalueella ollut mitään bisnespajaa eikä edes lehmiä, kuten olin odottanut. Sitten yhtäkkiä muistuivat mieleeni Väyrysen mökit. Oikeastaan kiitos kuuluu toimittaja Timo Haapalle . Hän mainosti mökkejä kovin Väyrysen presidentinvaaligrillissä. Mutta pettymyksekseni ei siellä mitään mökkejä näkynyt eikä ollut myynnissä. Sellainen nappikauppa ei sopisikaan ihan lähelle sitä miljöötä. Alueella oli valtavan suuri navetta sekä suuria tyylikkäitä rakennuksia kuten päärakennus Pohjanranta sekä kunnonkohotuspaikka tanssijoille. Niin, siitä mökistä vielä. Se kiehtoi mieltäni yhä. Kun en tuollaista siirrettävää mökkiä aiemmin tarvinnut, en ollut jalasmökistä kiinnostunutkaan. Juuri nyt ostaisin kyllä sellaisen liikuteltavan – ja vain ja ainoastaan – jos saisin sen Väyrys-karikatyyrikuvalla varustettuna. Olen tilannut mukin jo aikoja sitten, mutta sitä ei ole vielä myynnissä. Kun en ollut juhlavieras, vaan alueen Caravan-majoituksesta, minun piti kysyä lupa Väyrysiltä, että voidaanko tilaisuutta kuvata. Ja saako kynääkin käyttää. Lupa tuli. Ensin en tuntenut itseäni juhlavieraaksi kahvitilaisuudessa, mutta kohta outouden tunne kuitenkin hävisi. Pohjanrannan isäntä ja emäntä pitivät hauskaa, Väyrynen viittoi ystäviä ja kylpylävieraita katsomaan, miten kakun leikkaaminen sujuu. Sujuihan se – mielestäni yllättävästi. Huivi vain heilahti, kun Vuokko-emäntä ryhtyi toimeen. Paavo Väyrynen oli aivan myyty mies. Rakastunut Väyrynen oli sulaa vahaa. Voi olla, että hän ei myönnä, mutta sinä päivänä näytti, että tämä toisenlainen Paavo ei nyt johtanut kotiorkesteria itse ollenkaan. Kahvitilaisuuden jälkeen tuli toinen iso yllätys. Paavo ja Vuokko Väyrynen herkistyivät kuulemaan laulajien Martti Issakaisen ja Kaisu Havanan esittämää Onnelliset. Ja lahjapaketissa oli – tietenkin Muumimuki.