Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kavereilla kylässä

Pyytävät, kutsuvat ja käskevät kyläilemään. Ja minähän menen, kun olen nöyrä mies. Siitä joutuu joskus kärsimään toisin kuin sika vatukossa. Toisaalta taas tapaa mielenkiintoisia ihmisiä niin kuin entisiä koulu- ja työkavereita. Kaverit ovat siis käyneet koulua ja tehneet töitä. Minä en niin kauheasti kumpaakaan. Kaverit ovat vanhentuneet, harmaata on poninhännissä ja parroissa. Koulukavereista toinen muistaa muuta kuin minä ja kamalat opettajat muistaa kumpikin ihan oikein. Mukavista opettajista lausutaan hiukan ujosti jotain hyvää ja toivotaan, että he hengissä ja terveenä olisivat. Kolme vuotta jos on kieltäytynyt kyläänkutsuista ja kaikki tekosyyt loppuun käyttänyt, niin enempää ei kehtaa valehdella, vaan lähtee hän vanhalla autollaan vaikka saharahelteessä ajelemaan. Kun henkilö on raitis, niin kuljeskeleepi hän keskellä päivää, eikä muuta toivo juotavakseen kuin kylmää vissyvettä. Sitä saa, vaikkei tilaisikaan, eikä tarvitse välttämättä jäädä rantasaunaa kehumaan, jos heti alkuun kehuu omansa kotisaunansa ja siihen remontin tehneen sukulaismiehen. Jos entinen työkaveri on sähköalalta, niin juttua riittää niin, ettei meinaa itse päästä puhumaan lainkaan. Sentään vapaa-ajan viihdetempauksia haluaa kuitenkin hiukan kaunistella. Ja jos entinen koulukaveri on työnsä tehnyt poliisina, niin korvalehdet hikeä helmeilee ja kuulokojeet kuumenee, vaikka hän kertoisi vaan henkilökohtaisia. Siinäkin menee ensi istumalta kuusi tuntia suvista hellepäivää varjossa vaahteran alla. Ensi vuoden tapaamista ajatellen täytyy oikein miettiä kertoisko se työasioita ja varata sitten pari päivää sen kuunteluun. Meikäläisen pitää vielä sattuneesta syystä pyytää uudet säädöt kuukojeisiin ja varata hyppysellinen pattereita. Muita neuvoisin sen verran, että ottakaa vanhoja valokuvia mukaan ja kyselkää niistä mitä sille ja tälle kuuluu. Siinä sitä sitten huomaa, että onpa kohtaloita monenlaisia ja jotkut joutuu täältä lähtemään kummallisen varhain, taas toisilta ei meinaa henki lähteä millään. Ja kaikille arvotaan sairauksia viimeistään siinä viiden- kuudenkympin vaiheilla. Osansa jo aikaisemmin on saanut O. Peltonen "Kaverit ovat vanhentuneet, harmaata on ponin-…hännissä ja parroissa."