Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Puheenvuoro: Kokemäellä olisi tilausta tuoreelle patsastelulle

Kuivan kesän jälkeen lopultakin saapuneet sateet saivat sienet nousemaan kuin Harjavaltaan uusia Emil Cedercreutzin patsaita. Kokemäellä herkkutattien itiöemät työntyvät maasta taajaan, mutta patsaat ovat harvemmassa. Itse asiassa julkisia patsaita on noussut niin harvaan tahtiin, että Kokemäen perinnepitäjän olisi korkea aika saada jokunen uusi muistomerkki. Viimeksi julkisen patsaan paljastajaisia on taidettu viettää vuonna 2002, kun piispa Henrik sai näköispatsaan kappelinsa tuntumaan. Piispa Henrikin rintakuva olikin jatkumoa tiiviille muistomerkkirupeamalle, sillä E. N. Setälän muistomerkki koulukeskuksen pihaan paljastettiin vain neljä vuotta aiemmin. Sittemmin on ollut hiljaisempaa, mikäli Korkeaojan taidekommuunin tilataideteoksia lehmänlantatisseineen ei lasketa. Kokemäen julkisten patsaiden lista on vaatimaton. Kauvatsan kirkolta löytyvät muistomerkit niin kansalaissodan punaisille, Kauvatsan vanhalle kirkolle, sekä Nuori sotilas sankarimuistomerkki. Kokemäen kirkonmäellä taas ovat sankarimuistomerkki, äitien muistomerkki ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki. Ehkä tunnetuin julkisista teoksista on Koskenperkaaja . Vuonna 1974 valmistunut Heikki Häiväojan patsaskin on lähinnä kiinnittänyt huomiota rapistuneella kunnollaan, kun patsaan omistajastakin on vallinnut epätietoisuutta. Verrattuna Harjavallan julkisten taideteosten luetteloon Kokemäki ansaitsisi vanhana emäpitäjänä enemmän. Kovin suurta mielikuvitusta ei tarvita, jotta hyviä aiheita löytyisi. Kaksi ainakin. Kokemäen ravirata jo etsi ideoita suomenhevosen kunnioittamiseen. Jos Juha Korkeaoja (kesk.) virallisesti ilmoittaa jättäytyvänsä pois eduskuntavaaleista, ehkä ministeri ansaitsisi muistomerkkinsä. Sen ei tarvitsisi edes olla mikään pönötys, sellainen ei Korkeaojan kulttuurikylän imagoon sopisi. Käytännönläheisin patsasidea olisi sekä hyödyllinen, että sananmukaisesti aikaa ilmaiseva. Omana ehdotuksenani haluaisin, että Tulkkilaan pystytettäisiin patsas, jonka tulisi sisältää kaksi elementtiä. Ensimmäiseksi sen tulisi seistä tukevalla kivijalalla. Se muistuttaisi Kokemäen pääraitin harvenevista kivijalkapalveluista. Tässä tarkoituksessa sen sijainti olisi hyvä olla lähellä Salosen Pyörää, jotta kunnianosoitus säilyisi satavuotiaan kaupan tavoin myös tulevaisuudessa. Toisakseen patsaan tulisi sisältää aurinkokellon. Kelloa tarvitaan, sillä taajaman virallinen ajannäyttäjä kirkon tornissa seisahtui pysyvästi keväällä. Aurinkokelloa ei tarvitsisi vetää työturvallisuutta uhaten. Aikaa aurinkokello kuvastaisi myös pysyvällä ilmaisullaan, sillä nyt näyttää lupaavasti siltä, että EU on vihdoin taipumassa kesäajoista luopumiselle. Näin aurinkokellokin pysyisi ajassa myös vuoden valoisimpana ajassa.