Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Innostus liikkumiseen heräsi uudelleen, eivätkä maiharit ja farkut kuulu siihen

Lienen vetänyt hiihtomonot jalkaan viimeksi vielä ala-asteella ollessani. Tuolloin tosin innostuin lajista hetkellisesti – muistan jopa, miten viimeisimmät sukseni sain. Kello oli arki-iltana jo melko paljon, kun paikallinen urheiluvälinekauppias soitti ovikelloa ja toimitti suksipaketin kotiin. Melkoista palvelua, jos kohta ymmärrettävää: 1990-luvun alun lamavuosina kauppojen oli tehtävä tiliä silloin, kun siihen oli mahdollisuus. Sitä en muista, miksi suksikauppoja hierottiin noin myöhään – kaiketi olin vasta alkuillasta muistanut kertoa, että huomenna koulussa olisi hiihtoa. Parissa talvessa hiihtoharrastus jäi, eikä edes armeija-aikana maahan asti satanut lunta niin, että varusvarastolta olisi pitänyt lunastaa sukset. Yläkouluun ja lukioon siirtyessäni kiinnostus koululiikuntaan laski hieman, pois lukien ehkä perus pesäpallot ja salibandyt. Varsin elävästi mieleen on silti jäänyt yleinen urheiluvarustus yläkoulussa: farkut ja maiharit. Niistä ei silloinen opettaja juuri pitänyt. Aina varustus ei ollut asiaton tarkoituksella, toisinaan verryttelyhousut ja lenkkitossut vain unohtuivat aamulla kotiin. Kuitenkin, väärä liikuntavarustus tiesi usein määräystä oppitunnin ajaksi kävelemään ja esimerkiksi katsomaan, mitä polttoaine huoltoasemalla maksaa. Kiinnostukseni liikuntaharrastuksiin loppui noihin aikoihin – ei tosin koulun takia. Uudelleen olen innostunut kuntoilusta vasta myöhemmällä iällä. Ensin alkuun liikunta oli vain kävelyä, pyöräilyä tai muuta liikkumista. Nautin niistä edelleen; työpäivän päätteeksi oma hiljainen hetki esimerkiksi luonnossa on usein paikallaan. Nuoruudessani moni kaveri innostui kuntosalilla käymisestä. Myönnän: jos liikuntatunteja ei lasketa, itse en ole ikinä käyttänyt Honkalan punttisalin palveluja. Harjavallan monitoimihallin kuntosalillekin päädyin vasta pari vuotta sitten työkaverin innoittamana. Harrastusta jatkui vuosi, puolitoista, kunnes viime syksynä Pohjois-Satakunnassa työskennellessäni se muuttui ensin satunnaiseksi, sitten loppui kokonaan. Kun tällä viikolla kävin tekemässä juttua viisivuotiaasta hallista, havahduin, että edellisestä käyntikerrastani on aikaa yli puoli vuotta – ellei kohta jo vuosi. Käynti tutulla salilla kuitenkin herätti harjoitteluinnon uudelleen. Suosittelen tutustumista hallin palveluihin. Kynnys on matala. "Väärä liikuntavarustus tiesi usein määräystä oppi-…tunnin ajaksi kävelemään."