Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Sinikka Korpula treenaa yhä 93-vuotiaana – matka kotoa kuntosalille tuntuu kuitenkin pitenevän vuosi vuodelta

Nakkilalainen Sinikka Korpula on päättänyt, että hän käy kuntosalilla niin kauan kuin hän suinkin jaksaa. Ja toistaiseksi hän on jaksanut. Rautarouva käy vahvistamassa lihaksiaan kerran viikossa. –Lihaskunto pysyy, kun tekee liikkeet hyvin ja painojen kanssa. Ei sen parempaa liikuntaa voi olla, Korpula vakuuttaa. Kuntosaliharjoittelusta Korpula kiinnostui 20 vuotta sitten, kun fysioterapeutti Soili Valkama ryhtyi ohjaamaan eläkeläisrouvien omaa kuntasaliryhmää Nakkilan lääkintävoimistelun kuntosalilla. Korpula muistaa, että ohjatuilla tunneilla kävi väkeä vuoden verran, mutta sitten väki väheni ja jäi pikkuhiljaa pois. Korpula kuitenkin jatkoi. Useimmiten hän käy salilla ystävänsä Terttu Nurmisen kanssa, mutta joskus myös yksin. Ohjausta hän ei enää kaipaa. –Tässä voi tehdä juuri niin kuin itse tykkää. Jos on jotain, mistä ei enää tykkää, sen voi jättää väliin. Joitakin punnuksia olen vähän jo vähentänyt, enkä enää kierrä kuin kerran. Sitten venyttelen hyvin. Myös kuntosalin omistaja, fysioterapeutti Kaija Kuusisto painottaa venyttelyn tärkeyttä. Lisäksi Kuusisto kehottaa kotona asuvia vanhuksia tarkkailemaan omien käsiensä ja jalkojensa puristusvoimaa. –Jos on hankala päästä tuolista ylös ilman tukea, silloin jaloissa ei ole riittävästi voimaa ja niitä pitäisi alkaa treenata. Puristusvoima kertoo paljon kotona selviämisestä, Kuusisto muistuttaa. Korpula kulkee kotoaan Vehnätieltä kuntosalille pyöräkelkalla. Matkaa tulee edestakaisin noin kolme kilometriä. Se ei rautarouvaa haittaa, sillä hän on aina pitänyt kävelemisestä. –Olen ikäni kaiken kävellyt. Millä sitä muuten pääsi liikkeelle kuin omin jaloin, Korpula muistelee nuoruuttaan. Sen hän on kuitenkin huomannut, että kun ikää tulee, välimatkat tuntuvat pitenevän vuosi vuodelta. –Kirkonmäkikin tulee aina vain korkeammaksi ja pitemmäksi, mutta kyllä se vielä menee, Korpula naurahtaa. Terttu Nurminen tarjoaa ystävälleen kyytiä aika ajoin, mutta harvoin se kelpaa. –Tänäänkin Terttu soitti, mutta minä sanoin, että lähden omalla avomersullani, Korpula kertoo. Avomersulla hän tarkoittaa oven pieleen parkkeeraamaansa pyöräkelkkaa. Eläkkeellä Korpula on ollut jo yli 30 vuotta. Hän arvelee olevansa ikäisekseen hyvässä kunnossa, vaikka sydämen vajaatoiminta aiheuttaakin joskus hankaluuksia. –En ole paljonkaan sairastellut enkä syönyt lääkkeitä. Korpula kertoo olleensa alle 65-vuotias, kun hän joutui lääkäriin kipeän polvensa takia. Syyksi paljastui iän aiheuttama kuluma, ja lääkäri otti esiin mahdollisesti eteen tulevan leikkauksen. –Ei sitä ole vieläkään leikattu. Lihakset ovat pitäneet polveni kunnossa. Liikkeelle lähtiessään Korpula on aina varovainen. –Pitää ajatella ensin. En lähde kiireellä. Kerran hän joutui pitämään viikon treenaustauon, kun hän kaatui ja mursi ranteensa. Se oli kipsissä viisi viikkoa, mutta salilta Korpula pysyi poissa vain viikon. –Sainhan minä tehdä toisella kädellä ja jaloilla. Sitä paitsi se oli ranne ja vasen käsi. Ja matkustinhan minä Lontooseenkin sinä aikana. Toisen tauon Korpula joutui pitämään kaihileikkauksen jälkeen. –Silloin olin neljä viikkoa pois. Jumppatunneistaan Korpula on jo luopunut, mutta seurakunnan torstaikerhossa hän käy yhä ja tekee mielellään myös puutarhatöitä. –Kävelylenkkejä en enää tee. Jokin päämäärä pitää aina olla. "Kirkon-…mäkikin…tulee aina vain…korkeammaksi…ja pitemmäksi,…mutta kyllä se…vielä menee." Sinikka Korpula