Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Tarkkasilmäinen huomaa tähän päättyvän entisen rautatien Harjavallan maisemassa – Yrjö Rimpinen muistaa senkin, kun rata rakennettiin

Kaksi vaatimatonta ratakiskonpäätä pilkottaa nykyaikaisen nosto-oven alta. Ovesta huomaa helposti, että se on vaihdettu pienempään ja uudempaan. Alkuperäinen aukko järeässä tiiliseinässä kielii ajasta, jolloin rakennukseen on voinut ajaa sisään junalla. Juuri tästä on kulkenut rautatie, josta on enää vähän merkkejä jäljellä maisemassa. –Kyllä se rata tästä on mennyt. On vaikea kertoa tarkkaa paikkaa, kun piha on niin muuttunut, tuumaa Yrjö Rimpinen Harjavallan voimalaitoksen piha-alueella. Vuonna 1924 syntynyt Rimpinen muutti Harjavallan Torttilaan viisivuotiaana 1920-luvun lopulla. Hän muistaa hyvin, kuinka hänen lapsuusmaisemansa alkoi muuttua, kun päätös Pirilänkosken voimalaitoksen rakentamisesta tehtiin. Kun päätös töiden pikaisesta aloittamisesta oli keväällä tehty, alkoivat ensimmäisenä rautatien rakennustyöt. Rautatieviranomaiset rakensivat noin 1,8 kilometriä pitkän radan, joka alkoi Porin radalta, reilut 200 metriä Torttilan pysäkiltä Tampereelle päin. Rata avattiin liikenteelle 7. heinäkuuta, joten siitä oli melkoinen apu rakennustarvikkeiden kuljettamisessa työmaalle. Kun rakentaminen eteni, kiskot ylsivät lopulta voimalaitoksen konesalin katolle, joka on samassa tasossa kuin rantamaasto. Pistoraiteen päässä oli hissikuilu, jota pitkin esimerkiksi junan tuomat koneenosat pystyttiin laskemaan alas eri purkaustasoille. Konesalin katolle johtavat kiskot ovat konkreettinen muisto radasta. Ne ovat yhä paikoillaan ja näkyvät rakennuksen päädyssä, oven alapuolella. Yrjö Rimpinen muistaa, että rata rakennettiin Uuloon, Kangasniemen ja Klomsin talojen maiden halki. Rakennuspaikka oli otollista hiekkamaata. Kovin vilkasta junaliikenne voimalaitokselle ei luonnollisesti ollut, mutta eivät junat harvinaisiakaan olleet. Ne näkyivät Rimpisen kotipihalle, vaikka sieltä oli radalle matkaa puolisen kilometriä. Maisema oli tuolloin avointa. Mies muistelee, että useimmin junat ajoivat voimalaitokselle veturi edellä ja peruuttivat pois. Joskus matka kulki toisinkin päin. Suurin osa radasta purettiin jo marraskuussa 1941, kun kiskoja tarvittiin Kolsin voimalaitostyömaalle Kokemäelle. Sinne siirrettiin Harjavallasta myös työmaan aikaisia rakennuksia osina. Rata rakennettiin uudelleen vuonna 1944, mutta se jäi väliaikaiseksi. Autoliikenne korvasi pian junan tavarankuljetuksessa. Vanha ratalinja on pitkälti kadonnut maisemasta. Pistoraide erkani Porin radasta nykyisen Torttilan ylikulkusillan kaakkoispuolella, ylitti nykyisen Torttilantien ja jatkoi matkaa sen länsipuolella nykyisen Voimalaitoksentien vaiheille, jonka vieressä se kulki voimalaitokselle asti. Vanha rata-alue on parhaiten nähtävissä Pajakadun ja Harjavallantien välisellä alueella, jossa on vielä jonkinlainen kulku-urakin. –Siihen jätettiin pieni radanpätkä lastauslaitureineen Kangasniemen maataloustuotteiden lastaamista varten, Yrjö Rimpinen muistelee lyhyttä sivuraidetta Torttilan pysäkin tuntumassa. Mainittua pysäkkiä hän käytti itsekin, esimerkiksi tullessaan lomalle sodan loppupuolella. Vuoden 1929 alussa avattu Torttilan seisake suljettiin lopulta 15. toukokuuta 1952. Lammaistenlahden kulttuuriympäristöä Harjavallan ja Nakkilan rajalla leimaa teollisuus, jonka alkuna voi pitää Pirilänkoskeen rakennettua vesivoimalaitosta. Outokumpu tuli Harjavaltaan pitkälti voimalaitoksen tuottaman energian houkuttelemana ja oli alkuna Suurteollisuuspuistolle. Nyt samaan maisemaan suunnitellaan BASF:n akkumateriaalitehdasta. Lähteet: G.M. Nordensvan: Länsi-Suomen Voima, 1946, Resiina 3/1995.