Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Mari Korkeaoja-Nurmen broilerikasvattamo Kokemäellä on myös koelaboratorio: "Mitä me emme tekisi, mitä kuluttaja haluaa"

Siitä on vasta viikko, kun munakuorma saapui Mari Korkeaoja-Nurmon broilerikasvattamoon Kokemäellä. Untuvikot ovat kuoriutuneet hallin lattialla ja syövät tarjolla olevaa rehua. Yrittäjä ei ole kuitenkaan täysin tyytyväinen. Lintuvaaka kertoo, kuinka broilerit kasvavat – ja kasvattajan tarkka vaisto kertoo, että saisivat kasvaa nopeamminkin. Korkeaoja-Nurmo tarkkailee lintujen kehitystä tavallista kriittisemmin. Broilerien ruokalistan laatiminen on osa hänen työtään. Siinä pitää ajatella paitsi lihasmassan kasvamista, myös kustannuksia ja linnun suoliston hyvinvointia. Tilan broilerikasvattamo onkin yksi rehutehtaan koelaboratorioista, omassa hallissa on helppo seurata rehukokeilujen onnistumista. Se, että untuvikot kuoriutuvat nykyään kasvattamon lattialla on osaksi yrittäjän omaa ansiota. Korkeaoja-Nurmo ideoi tilakuoriutumiskonseptia osaksi HKScanin toimintaa viime vuonna. Hänen tilansa oli Suomessa ensimmäinen, joka untuvikkojen sijaan otti vastaan kuorman kennoihin pakattuja munia. Hollannissa suosittu konsepti leviää nyt vauhdilla Suomessa. Menetelmä kasvattaa hieman kustannuksia, mutta lisää lintujen hyvinvointia. –Untuvikko saa heti rehua ja vettä, energiaa kasvuun ja tautien vastustuskyvyn kehittämiseen, Korkeaoja-Nurmo kertoo. Lisätyönä on vain kennojen ja kuoriutumattomien munien kerääminen pois hallista. Broilerit ovat Mari Korkeaoja-Nurmolle tuttuja jo nuoruudesta. Hän oli 16-vuotias, kun hänen isänsä rakensi tilalle ensimmäisen broilerikanalan. Aikaisemmin tilalla oli kasvatettu lihasikoja. –Nykyään kasvattamossa on nippalinja, josta broilerit saavat vettä. Silloin oli punaisia juomakuppeja, joiden peseminen oli meidän työtämme, yrittäjä muistelee kaksoissisarensa kanssa tekemiään tilan töitä. Maatalous ei ollut Korkeaoja-Nurmolle ainoa haave ammatinvalinnassa. Hän oli kiinnostunut lääkärin urasta, ja pääsi opiskelemaan biokemiaa. Lopulta hän valitsi kuitenkin maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ja valmistui 1996 kotieläintieteen agronomiksi. Samana vuonna hän ryhtyi jatkamaan Tuomaalassa sijaitsevaa kotitilaansa. Kokemus broilerinkasvatuksesta antoi vastavalmistuneelle agronomille uskottavuutta, kun hänestä tuli myös Broilertalon tuotantoneuvoja. Eläkkeelle jäänyt isä auttoi tuolloin vielä tilan töissä. –Olin ensimmäinen Broilertalossa tuolla tittelillä. Minut otettiin tiloilla tosi hyvin vastaan, kun itsellänikin oli broilereita. Jo opiskeluaikana Korkeaoja-Nurmo oli töissä Rehuraisiolla siipikarjanrehujen suunnittelijan apulaisena. Sieltä hän sai ensimmäiset käytännön oppinsa eläinravitsemuksen alalta. Tilan broilerintuotanto kolminkertaistui vuonna 1998 laajennuksen myötä 45 000 paikkaan. Mari Korkeaoja-Nurmo keskittyi enemmän tilan töihin. Tosin aikaa vei myös luottamustoimi Suomen broileriyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1998–99. Siinä pestissä nuori yrittäjä joutui paljon tekemisiin myös median kanssa. Vuonna 2004 Korkeaoja-Nurmo valittiin LSO Osuuskunnan hallintoneuvostoon ja kesäkuusta 2013 hän on ollut osuuskunnan hallituksen jäsen. LSO Osuuskunta on HKScanin suurin yksittäinen omistaja. Vuosituhannen lopulla Mika Nurmo muutti tilalle. Hän teki päätöksen, ettei kahdessa paikassa ehtinyt olla töissä yhtä aikaa – ja lopetti diplomi-insinöörin työt Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. 1990-luvun alussa Lallintalon ja Auran nuortentalon tansseissa tavannut pariskunta meni naimisiin. Avioparin työnjako on selvä. Vaimo vastaa broilerien kasvattamisesta ja miehen työ on 1 200 lihasian sekä peltoviljelyn parissa. Pelloilla kasvaa viljaa ja nyt myös toista vuotta sokerijuurikasta. Mari Korkeaoja-Nurmo kertoo, että tilan peltojen rakenne on parantunut huomattavasti, kun tilalla siirryttiin 2000-luvun alussa suorakylvöön. Pellot, joista suuri osa on tämän ja edellisen sukupolven raivaamia, ovat muuttuneet multavammiksi. Esimerkiksi sokerijuurikas on kasvanut tänä kesänä kohtuullisen hyvin. –Kun taivaalta ei ole tullut vettä on ollut erityisen tärkeää, että maan rakenne on kunnossa. Myös säätösalaojitus on auttanut tilanteessa. Esimerkkinä tilan harrastamasta yhteistyöstä naapurien kanssa voi mainita sokerijuurikkaan viljelyn. Tila hankki yhdessä naapuritilan kanssa sokerijuurikkaan suorakylvökoneen. –Nosto ostetaan alihankintana ja naapuri käy jopa ruiskuttamassa juurikaspellot, yrittäjä kertoo. Halu ottaa ohjat omiin käsiin rehuntuotannossa sai Mari Korkeaoja-Nurmon lähtemään vuonna 2007 mukaan Vampulaan perustettuun Satarehuun. Hän on yksi yrityksen kolmesta pääosakkaasta ja hallituksen jäsenestä. Hänen vastuullaan on yrityksen rehureseptien kehittäminen. Kananpojat syövät vehnää, kuorittua kauraa, soijarouhetta ja kasviöljyä. Rehu terästetään vitamiineilla, hiven- ja kivennäisaineilla sekä erilaisilla probiooteilla, prebiooteilla, eteerisillä öljyillä ja uutteilla. Tavoitteena on saada lintu kasvamaan nopeasti sen suoliston hyvinvoinnista tinkimättä. Soija on rehussa tuontitavaraa, sen sijaan saatetaan jatkossa käyttää kotimaista härkäpapua. Asia ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen. –Kuluttaja ei halua syödä lihaa, vaan korvaa sen soijalla. Kana taas ei saisi kuluttajan mielestä syödä soijaa. Mutta mitä me emme tekisi, mitä kuluttaja haluaa. Rehukehittäjän mukaan kananpojan suolisto kestää hyvin soijaa, mutta pavut ovat ongelmallisempia. Rehuasiat vievät Mari Korkeaoja-Nurmoa usein ulkomaillekin opintomatkoille. Seuraava matka hänellä on tiedossa Kapkaupunkiin, Etelä-Afrikkaan. –Perheessä näitä matkoja ei aina nähdä työmatkoina, yrittäjä naurahtaa. Vähän sama tilanne oli Korkeaoja-Nurmon taannoisen zumba-risteilyn kanssa. Vapaa-ajallaan zumba- ja lavis-ohjaajana työskentelevä nainen teki unelmiensa opintomatkan Karibialle. Hän vietti hikisen viikon laivalla 4 000 zumbaajan ja alan huippuopettajien kanssa. Liikunnallinen neljän lapsen äiti ehtii vielä järjestämään ohjelmaa kylän lapsille ja nuorillekin. Hän valmentaa tanhuajia Kokemäen karjalaseurassa, jonka Vunukat ovat hänen valmennuksessaan. Näköalapaikalla lihantuotannossa ja -jalostuksessa oleva yrittäjä kertoo, että HKScanin yhä jatkuvat vaikeudet Rauman siipikarjanlihajalostamossa eivät ole vielä näkyneet tilatasolla. Toki tuottajaa huolestuttaa, mikä on yrityksen tilityskyky tulevaisuudessa. –Tehtaan vaikeudet tuntuvat tosi pahalta. Edistystä tapahtuu kuitenkin koko ajan. Investointia tehtäessä on ehkä säästetty liikaa, mutta jälkikäteen on aina helppo olla viisas. Myös viljan hinnan nousu huolestuttaa Korkeaoja-Nurmoa. Kustannustaso on nousussa. Broilereille ei tunnu olevan saatavissa rehuvehnää, vaan on käytettävä kalliimpaa leipävehnää.