Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Lamppu-Laasasesta tuli Limppu, Lesti sekä Lööppi ja nyt Laveri-Laasanen

Olet touhunnut monessa mukana, ja saanut eri töittesi ansiosta erilaisia lempinimiä. Kerro niistä! –Opiskelin nuorempana roudariksi ja sitten tein niitä hommia monta vuotta. Circle-yhtyeen jäsenet keksivät lempinimen Lamppu-Laasanen, ja Lamppu olikin niin voimallisesti käytössä, että jossain vaiheessa en enää edes reagoinut Jari-nimeen. –Roudarin työn jälkeen toimin pulla- ja kaljakuskina. Niistä töistä kumpusivat lempinimet Limppu- ja Lesti-Laasanen. Sittemmin opiskelin media-alaa ja toimin toimittajana. Siitä sain nimen Lööppi-Laasanen. Ja nykyään olen hieroja: siis tietenkin Laveri-Laasanen! Miksi et jatkanut esimerkiksi toimittajan töitä? –Tajusin, että kaikki edelliset ammattini ja asiat, joita olin opiskellut, olivat olleet jonkun toisen minulle suosittelemia aloja. Toimittajana ollessani koin tiettyä epävarmuutta: en tuntenut olevani ihan oikeassa paikassa. Sitä paitsi minun oli tuohon aikaan ihan taloudellisista syistä hyvä ruveta miettimään jotain uutta ammattialaa. –Uuden alan pohdinnan aikana satuin hieromaan vaimoani ja hän kysyi, että mistä toiminnasta minulle itselleni tulee hyvä olo. Vastasin, että esimerkiksi tästä hieronnasta. Sitten muutaman päivän päästä lehdessä oli ilmoitus hierojakoulutuksen alkamisesta, ja se oli siinä! Pääsin kouluun ja tunsin löytäneeni oikean alan. –Hierojana koen olevani asiakaslähtöinen. Tutkin ja kyselen ensin, ja sitten hieronnan aikana luen asiakkaan kehon reaktioita ja aistin, millaista hierontaa hänen kehonsa tarvitsee. Hierontatilanne on varsin intiimi ja herkkä. Moni hierottava saattaa purkaa myös huoliaan rentouduttuaan, mikä on täysin soveliasta. –Käydyt keskustelut eivät leviä hierontahuoneen ulkopuolelle. Luottamus on olennaista. Ja tietenkin hierottava saa olla myös aivan hiljaa. On hieno tunne, kun hieronnan aikana asiakas rauhoittuu, rentoutuu ja saattaa jopa hieman torkahtaa. Olet myös runoilija! –Vaikka en ollut lapsena kiinnostunut koulunkäynnistä, kirjoja olen lukenut aina. Olen myös kirjoittanut pitkään runoja, joiden syntyprosessi on usein samanlainen: ensin käännyn lähipiirini harmiksi sisäänpäin ja sitten vetäydyn kirjoittamaan purskahduksen tavoin ulos pyrkivän runon muistiin. –Muistan hyvin sen hetken, kun innostuin runoista. Olin pitkään opetellut laululyriikkaa, ja silloinen tyttöystäväni oli saanut lukiosta runokirjan lainaksi. Hän näytti minulle kirjaa ja kysyi, voisinko minä ajatella ilmaisevani itseäni samalla tavalla laulujen lisäksi. Se oli mullistava kokemus. Harmittaa tosin, että en yhtään enää muista, mikä runo se oli, ja kenen kirjoittama. –Musiikki on ollut aina tärkeää, vaikka en ole yhtään musikaalinen. Suomenkielisissä lauluissa minulle tärkeintä ovat lyriikat. 2002 rupesimme silloisen vaimoni kanssa järjestämään Porissa runoklubeja, ja sen myötä innostuin perustamaan 2008 oman yhtyeen, Jari Laasasen Valoisan tulevaisuuden. Sen kanssa minä lausun kirjoittamiani runoja muusikkoystävieni säestyksellä. Nykyään esiinnymme harvakseltaan. –Käytän vapaa-aikani mieluiten hiljaisuudessa, elämänkatsomuksellisia asioita pohtien ja lukien kirjoja, joissa pyritään raottamaan ihmisenä olemisen mysteeriä. Olen tyytyväinen elämääni, ja haluan pitää sen simppelinä. En kaipaa enää hedonistista säntäilyä mielihalujen perässä. Hierontatyön koen kutsumuksekseni ja toivon voivani sitä tehdä. Tämän tietynlaisen mielenrauhani saavuttamiseen on vaikuttanut varmasti harrastamani meditaatio – ja oma osuutensa saattaa olla aikuistumisellakin.