Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Rouva suorasuu ei pelkää puhua vanhenemisesta: "Haluan kuolla saappaat jalassa”

Raija Kulmala , 84, seisoo kesämökkinsä laiturilla ja katselee vaahtopäitä, jotka vyöryvät kohti Pyhäjärven rantaa Yläneen Pehkurannassa. –Tämä on minulle todella tärkeä paikka. Täällä minulla ei ole mitään velvollisuuksia eikä tarvitse ajatella sitä, voinko käydä yöllä suihkussa, Kulmala kertoo. Kulmala on yökyöpeli, joka menee nukkumaan vaikka vasta aamukolmelta, jos siltä tuntuu. Kerrostalossa pitää kuitenkin osata olla hiljaa, etteivät naapurit häiriinny. –Vuorokausirytmini on nyrjähtänyt. Viime yönäkin kello taisi olla puoli neljä. Sen viimeisen tunnin saatan istua sängyn laidalla ja katsella Facebookia. Aamulla nukun pitkään, jos voin. Kulmala asuu yksin, sillä hän jäi leskeksi vuosi sitten. Yksin asumista hän joutui opettelemaan kuitenkin jo ennen sitä, sillä hänen miehensä Pertti muutti kotoa jo viisi vuotta sitten. Hän sairasti Alzheimeria. –Jo vuonna 2002 huomasin, että jotain häikkää on. Tavaroita alkoi olla liian paljon kadoksissa. Kolme vuotta myöhemmin hän sai diagnoosin. Lisäksi hän sairasti Lewyn kappale -tautia ja sai aivoinfarktin, joka iski puhekeskukseen. Mies muutti aluksi Kuparikaareen, sieltä pari viikkoa myöhemmin Tyllintupaan ja lopuksi Hopearantaan. Se tuntui puolisosta pahalta. Seurattuaan puolisonsa voinnin heikkenemistä ja siirtelyä osoitteesta toiseen Kulmala ajatteli, ettei hän halua kokea samaa. –Haluan kuolla saappaat jalassa ja mieluiten kotona. En missään tapauksessa haluaisi vastaavanlaisiin paikkoihin, mutta en myöskään sitä, että minut jätettäisiin heitteille. Kotihoidossa henkilökuntaa on liian vähän, ja heillä on myös aivan liian vähän aikaa yhdelle asiakkaalle. Ilman apua Kulmala ei enää pärjää, vaan hänellä käy siivooja sekä kotona että mökillä. –Imuroiminen ei enää onnistu. Myös seisominen on myrkkyä. Jos matkaa on enemmän kuin sata metriä, otan rollaattorin. Kulmalalla on harvinainen sidekudossairaus, Ehlers–Danlosin oireyhtymä. Se merkitsee muun muassa sitä, että nikamat ja nivelet muljahtavat helposti paikaltaan. –Oireet alkoivat lonkkakivulla ja sitten meni selkä. Selkä on jouduttu jäykistämään, se on kuin heinäseiväs, Kulmala kertoo. Myös hänen molemmat olkapäänsä on leikattu, samoin polvet ja lonkat. Kaikissa niissä on tekonivelet. Kuntoaan Kulmala ylläpitää uimahallissa. –Selkäni takia en pysty enää uimaan, mutta vesijuoksu on hyvä. Teen myös vesijumppaliikkeitä. Liikunnan lisäksi Kulmala pitää tärkeänä sitä, että pää pysyy kunnossa. Hänellä on paljon luottamustehtäviä muun muassa Harjavallan invalideissä ja vammaisneuvostossa. Lisäksi hän laulaa Harjavallan naislaulajissa. –Teen kaikkeni, että tuo latvapää pysyisi kunnossa. Kuoro on mahdottoman hyvää aivojumppaa, kun on seurattava nuoteista missä mennään. Yksi selkeä vinkki muille vanhuksille hänellä on. –Ei saa jäädä kotiin yksinään. Mahdollisimman paljon vain pois kotoa, Kulmala komentaa. Jos kotoa lähteminen tuntuu vastenmielisestä, kannatta rasittaa päätään muilla konsteilla, esimerkiksi lukemalla, laulamalla tai vaikka opiskelemalla jotain uutta kieltä. Myös ystävien tapaaminen on tärkeää. –Jos on ystäviä, niistä täytyy pitää kiinni. En tiedä mikä minussa on, mutta minun on kauhean vaikea löytää uusia ystäviä. Olen vissiin niin suorasukainen. Ihmiset ymmärtävät helposti väärin. Kun luulen heittäneeni hyvän herjan, he saattavat ottaa nokkiinsa. Paitsi uusia ystäviä, Kulmala toivoo saavansa vielä ajokortilleen jatkoaikaa. –Sitten olenkin hätää kärsimässä, jos se viedään. Sanoo olevansa alun perin Rööperin ruusu eli kotoisin Helsingin Punavuoresta. Muutti perheensä kanssa Turusta Harjavaltaan vuonna 1975. Asuu Harjavallassa kerrostalossa, mutta mökkeilee paljon Yläneen Pehkurannassa. Ammatiltaan lääkintävoimistelija. Ollut eläkkeellä jo 30 vuotta. Oli yhdeksän vuotta yksityisyrittäjänä Turussa, mutta muutettuaan Harjavaltaan aloitti terveyskeskuksessa jumpparina. Jäi leskeksi vuosi sitten. Kaksi lasta ja viisi lastenlasta. Patistaa ihmisiä mukaan vanhustenviikon tapahtumiin. Vanhustenviikkoa vietetään 7.–14. lokakuuta. "En tiedä mikä…minussa on, mutta minun on kauhean vaikea löytää uusia ystäviä. Olen…vissiin niin…suorasukainen."