Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Lapsuuden jokirannalla paistoi aina aurinko – vain kyyt uhkana paratiisissa. Videolla kokemäkeläiset muistelevat

Valokuvaparissa ensimmäinen on mustavalkoinen, toinen, tuoreempi on saanut väriä. Pikkupojasta on kasvanut mies, pojan isä on pysynyt miehenä. Tapani Wallin muistelee, että kuva hänestä isänsä Erkki Wallinin kanssa otettiin 1960-luvun alussa isän kotitalon edustalla Kokemäen Ylistarossa. –Talo on isäni kotitalo, itse olen varttunut vain kivenheiton päässä siitä. Reilun puolen vuosisadan aikahaarukka kuvien välissä on piirtänyt miesten kasvoille elämänkokemusta, mutta kesällä otettu uusintaotos yllätti Tapani Wallinin tuttuudellaan. –Ylistaron kylä on loppujen lopuksi tuossa ajassa muuttunut yllättävän vähän. Paljon on vielä lapsuudesta tuttuja rakennuksia, puita ja maamerkkejä, jotka tuntuvat olleen siellä aina. Kuva isästä ja pojasta valikoitui Wallinille uusintaotosta varten juuri maisemansa vuoksi. Kuvaparissa ajan kulumisen – ja toisaalta pysyvyyden – aistii helposti. Ympäristö palauttaa miehen helposti mustavalkokuvan lapsuuden tunnelmiin. Tuoreen otoksen värimaailma ja vaatetus taas kertovat nykyajasta. Wallinien kuvapari on yksi noin 40 otoksesta, jotka ovat esillä Kokemäen kirjaston Kotivirta -näyttelyssä. Näyttely syntyi osana kaksivuotista Kokkeli -taide ja tutkimushanketta, jossa taide ja maisematutkimus kättelevät toisiaan. Läänintaiteilija ja tutkija Marjo Heino sekä kulttuurikartoittaja, tutkija Vuokko Kemppi-Vienola selvittävät taiteen ja tieteen keinoin maiseman merkitystä asukkailleen. Kokemäellä hankkeeseen yhteistyöhön lähti vanhusneuvosto, jonka kautta etsittiin vanhoja kuvia, joista otettiin uusinnoksia. Kokemäenjoki yhdistää Kokemäeltä Poriin ulottuvaa hanketta, jonka avausnäyttelyssä kokemäkeläiset pääsivät tutkimaan suhdettaan jokimaisemiin. –Joki on ollut meille aina tärkeä. Lapsuudessa joella uitiin ja sen varrella leikittiin. Olisin halunnut itsestäni kuvan joen äärellä, mutta sellaista ei löytynyt. Oli vain yksi kuva, jossa leikimme koululeikkiä joella, minä olin tietysti opettaja. Koululuokan kokoaminen olisi ollut liian vaikeaa uusinnokseen, Marja-Liisa Korkeaoja kertoo. Korkeaoja valitsi uusinokseensa kuvan Kakkulaisten koulun edustalla, jossa hän hyppii hyppynarulla. Marja-Liisan vanhemmat olivat koululla opettajina. Vuonna 1956 otetussa kuvassa äiti Toini Jalo seuraa tyttärensä leikkejä taustalla rappusilla. –Kuvan otti veljeni Hannu Salo uudella Bilora-merkkisellä laatikkokamerallaan. Korkeaoja muistaa lapsuuden, jonka kesinä aina paistoi aurinko. Suurten ikäluokkien varttuessa naapurustossa löytyi aina leikkikavereita. –Joka ilta pelattiin porukalla nelimaalia, kymmentä tikkua laudalla tai jotain muuta leikkiä. Saimme olla lasten kesken melko vapaita ja huolettomia. Ainoa vaara, joka meidän lapsuudenparatiisissa vaani olivat kyykäärmeet. Niitä rannoilla kiemurteli valtavasti. Kokemäenjoen merkityksen muistaa lämpimästi myös Einar Grundström , joka kannattelee 1970-luvun alussa otetussa kuvassa parikiloista kuhaa. –Asuimme noihin aikoihin Haka-taloilla. Minulla oli joen rannassa itse tekemäni vanerivene. Oli siinä jonkinlainen perämoottorikin. Joella olen käynyt kalalla pikkupojasta saakka niin kauan kuin muistan. Einar Grundström on syntynyt vuonna 1940 Kokemäen kartanossa, oman määritelmänsä mukaan joen rannalla. –Joella ehdittiin uittaa sata vuotta tukkeja. Opettelimme uimaan propsi (lyhyt tukinpätkä) kainalossa. Sitten tukinuitto loppui yhtäkkiä vuoden 1963 paikkeilla. Grundström kehuu kotiseutuaan Kokemäellä. Ylistaron kylässä hän on asunut vuodesta 1982, jolloin hän osti sieltä rintamamiestalon. –Se on hyvä paikka elää. On ollut onni, kun ei ole tarvinnut muuttaa työn perässä tai muuten mihinkään kauemmas. Vanhusneuvoston puheenjohtaja Minna Kylä-Setälä on Kotivirrasta innoissaan. Hän kiersi katselemassa halukkaiden kanssa vanhoja valokuvia ja otti osan uusinnoksista. –Tämä on ollut älyttömän ihanaa. Ensin moni arasteli itse asettua kuvaan, mutta lopulta kokemukset olivat valtavan positiivisia. Uskon, että moni innostui ottamaan uusinnoksia muutenkin, vaikkeivat näyttelyyn halunneet osallistua. Marjo Heino ja Vuokko Kemppi-Vienola ovat tyytyväisiä näyttelyn antiin. He toivovat, että ihmiset innostuvat vielä muistelemaan itselleen tärkeitä paikkoja joen varrella. Erityiskohteina ovat Kuurolan ja Säpilänniemen alueet, joiden asukkailta erilaisia merkityksiä toivotaan maisematutkimuksen käyttöön. Kotivirta -näyttely. Vanhojen valokuvien uusinnoksia kokemäkeläisten albumeista. 1.–19. lokakuuta Kokemäen kirjastossa, Haapionkatu 13. Ma–to kello 11–19, pe klo 11–17 ja la klo 10–15. Kotivirta-projektin ja näyttelyn järjestävät Kokkeli-hanke ja Kokemäen vanhusneuvosto. Karttakyselyssä voit merkitä itsellesi tärkeän paikan ja kertoa halutessasi siitä: https://blogit.utu.fi/kokkeli/osallistu/