Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartauskirjoitus: Juudas, mitä haluaisit sanoa Jeesukselle

Sunnuntain evankeliumi kertoo ennustuksen ystävyyden lopullisesta rikkoontumisesta. ”Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.” Kysymys on Juudas kavaltajasta. Jeesuksen aikana opettajan ja oppilaan suhde oli läheisempi kuin nykyään. Opettaja ei ollut vain luokan edessä asioita opettava henkilö. Hän oli myös esikuva, jonka kaltaiseksi oppilaan elämä oli tarkoitus muovautua. Siksi Jeesuksen oppilaista käytetään nimitystä opetuslapsi. Opetuslapsista tulee opettajansa seuraajia. Juudaksen kohdalla tämä katkeamattomaksi tarkoitettu side murtui vieläpä siinä määrin, että oppilas ilmiantoi opettajansa viranomaisille. Siitä alkoivat Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeiset tunnit. Näiden kahden välistä suhdetta ei ehditty korjata. Juudas ei kohdannut enää Jeesusta, sillä hän hirttäytyi. Jos Jeesus ja Juudas olisivat vielä tavanneet, minkälainen kohtaaminen olisi ollut? Minkälaista pettymystä tai vihaa Juudas kantoi sielussaan? Jos ulkopuolisen selvittäjän avulla heidät tuotaisiin saman pöydän ääreen, mitä Juudas sanoisi nyt? ”Ei kukaan ole pettänyt minua niin syvästi kuin Sinä. En minä ole pettäjä vaan sinä.” Jos tämä oli Juudaksen kokemus, ehkä se on myös meidän kokemuksemme. Me olemme lopulta melko samanlaisia. Ehkä vasta Juudaksessa voimme kohdata pettymyksemme syvyyden uskonnon antamiin liian helppoihin ja valmiisiin vastauksiin. On perattava muiden tulkitsijoiden tuomaa kuormaa, jotta pääsemme omiin elämänkysymyksiimme, siihen mikä meitä todella kolottaa. Niin pääsemme askeleen kohti totuutta ennakkoluulojen taakse. Pääsemme näkemään, että se, mitä Jeesus teki, on juuri sitä liimaa, jolla ihmiselämän särkyneitä astioita korjataan – myös tämän ajan Juudasten rikkinäisyyttä, kunhan se tulee ensin kohdatuksi ja sanotuksi ääneen. Kirjoittaja on Harjavallan seurakunnan kirkkoherra.