Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hanna neuloo jopa kyntäessään: "Mitä pitempi pelto, sitä parempi"

Kokemäkeläisen Hanna Hokkasen perheessä ei ole pulaa villasukista. Hanna neuloo sukkia jatkuvasti, vaikka niitä on jo enemmän kuin tarpeeksi. Ihan mitä tahansa sukkia Hannan puikoista ei kuitenkaan synny. Hän on tehnyt muun muassa Massey Ferguson -sukat sekä isälleen että itselleen. Villasukat ovat Hannan intohimo. Niitä hän tekee aina, kun hän katselee televisiota, istuu koulutuksessa tai kyntää. Siis mitä, kyntää? –Se on monen mielestä erikoista, mutta minä kudon kyntäessäkin. Mitä pitempi pelto, sen parempi. Siinähän se traktori menee kyntövaossa, Hanna nauraa. Yhden koulutuksen aikana Hanna ehtii neuloa vähintään yhden sukan. Hänelle ei tuota vaikeuksia tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. –Keskityn paljon paremmin kuuntelemiseenkin, kun käsissä on jotakin. Jotain käsissä tosiaan pitää aina olla. Siksi Hanna neuloo, virkkaa, nyplää ja tekee ristipistotöitä. Nuorempana hän innostui myös keramiikasta ja posliininmaalauksesta, mutta ne jäivät, kun hän lähti Ilmajoelle opiskelemaan. Hanna on koulutukseltaan agrologi. Hän tekee töitä maatalouslomittajana Agrikumppanit Oy:ssä ja maatalousyrittäjänä yhdessä veljensä Kalle Virtasen kanssa. Käsityöt ovat pysyneet harrastuksena, vaikka ystävien mielestä Hanna voisi elättääkin niillä itsensä. Käsitöitä hän tekee kuitenkin lähinnä omaksi iloksi tai lahjaksi. –Tykkään tehdä niitä siten, että tiedän, kenelle ne menevät. Mallit sukkiinsa Hanna etsii yleensä kirjoista ja netistä. –En osaa piirtää, joten suunnittelu ei oikein ole minun juttuni. Ohjeesta teen mitä vain, vaikka en siinä ohjeessa silti koskaan pysy. Koulussa käsityöt eivät todellakaan olleet Hannan lempiaine. Hän piti enemmän matematiikasta. Käsitöitä hän muistaa silti tehneensä aina. Pikkutyttönä ompelukuvia ja vähän isompana keramiikkaa. Keramiikasta Hanna on tehnyt maljakoita ja erilaisia koriste-esineitä, muun muassa pieniä mäyräkoiria ja hiiriä. Kaitaliinoja syntyy nypläämällä ja valopalloja virkkaamalla. Kahvipussit Hanna kierrättää joutseniksi. Juuri nyt keskeneräisinä odottavat ristipistotyö, yhdet villasukat, neulakinnas ja virkkuutyö. Niistä ainakin osa päätyy todennäköisesti pukinkonttiin. Yksi huolenaihe Hannalla kuitenkin on. Hän sairastaa reumaa, tarkemmin sanottuna harvanivelistä lastenreumaa. Se jyllää eri puolilla kroppaa, mutta ei onneksi käsissä. –Kyllä minä niin kauan pärjään, kunhan se ei tule käsiin. "Keskityn…paljon…paremmin…kuuntelemiseen, kun käsissä…on jotakin. Hanna Hokkanen