Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Entinen yrittäjä mielipidekirjoituksessaan: "Ari Reunanen ei näytä tietävän yrittäjän elämästä juuri mitään todellista"

MIELIPIDE Antaisin pientä ojennusta Euran sivistyslautakunnan puheenjohtajalle Ari Reunaselle , joka ei näytä tietävän yrittäjän elämästä juuri mitään todellista. Yrittäjyys on yrittäjälle elämäntapa, jossa laitetaan likoon usein koko omaisuus ja tulevaisuuskin jonkun idean toteuttamiseksi. Kyse ei ole suuren rahan toive välittömästi, vaan halu toteuttaa oma yritysideansa kaikkine riskeineen – epäonnistumisen mahdollisuus mukaan lukien. Viimeinen suuri yrittäjiin kohdistunut lamakausi koettiin 1990–2010 välisenä aikana parikin kertaa, jolloin muun muassa valtion ja pankkien toimet veivät yrittäjiä ikuiseen velkavankeuteen ilman minkäänlaista "irtisanomissuojaa". Monet eivät tästä selvinneet ollenkaan. Ei auttanut Reunasen mainitsema joulupukki eivätkä ammattiyhdistykset senkään vertaa. Halu ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi sai kovan kolauksen, eikä ilman todellista aihetta. Nyt sitten kun yrittäjyys ja työllisyys on saatu taas pienoiseen nousuun ja Suomen talouttakin tasapainoon nykyisen hallituksemme toimesta, ja tietysti menestyneen yritystoiminnan ansiosta, niin taas tarjotaan uutta hirsipuuta yrittäjille ammattiyhdistysten taholta. Ensimmäisenä hirsipuuhun tarjotaan Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen päätä. Käsitykseni mukaan laki yrityssuojasta on voimassa kansainvälisessä lainsäädännössä, mutta olemmeko me sitten vielä jossain kivikaudella? Pentikäinen on nimenomaan Suomen Yrittäjien edusmies, eikä suinkaan ammattiyhdistysten juoksupoika, kuten Reunanen kuvittelee ja luulee. Hänen tehtäviinsä kuuluu nimenomaan pienyrittäjien edun ajaminen, koska tämä ryhmä on jätetty kaikkeen neuvottelupöytien ulkopuolelle. Silti pienyrittäjien pitäisi noudattaa ammattiyhdistysten määrittämää talonpojan tappolinjaa eli köysi kaulaan jos yrität kasvaa. Ari Reunaselle antaisin yrittäjäpalautteena seuraavaa: Olet saanut ilmeisesti kasvatuksesi niin sanottujen suurien savupiippujen varjossa, paikkakunnalla, missä pienyrityksiin on suhtauduttu vähättelevän vihamielisesti. Niin näyttää vieläkin tapahtuvan. Näiltä taustoilta katsoen voit tietysti kirjoittaa mitä tahansa kun asiaa ei tunne. Olen itse ylpeä yrittäjätaustastani, sillä olen saanut perustaa oman yritykseni ilman peruspääomaa kotitilani autotallissa. Eri vaiheiden jälkeen olen antanut työpaikan yrityksissäni sadoille perheille ja olen välillisesti järjestänyt työtä lähes tuhannelle ihmiselle. Kaikki saivat työtä yksi kerrallaan, eikä ketään tarvinnut irtisanoa pärstäkertoimen mukaan. Pahin kompastuskivi oli 90-luvun kriisi joka alkoi kustannuskierteestä; palkat – hinnankorotukset – devalvaatio, lisänä pankkien romahtaminen ja joka johti lähes 100 000 yrityksen tuhoon. Itseltäni "paloi" yhdessä yössä muutama miljoona tuhkana tuuleen, Onneksi työntekijöillä oli palkka- ja työttömyysturvat olemassa, jotenka heillä ei ollut hätää. Onneksi itse jäin henkiin!