Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Harjavallan sotaveteraanit kertovat sota-ajan kokemuksistaan: "Tuskin kertovat kovin verisiä muistoja"

Yksi ainoa runo sai aikaan sen, mitä Emil Cedercreutzin museossa on tämän viikon aikana tehty. Kun Harjavallan sotaveteraanit viime keväänä vietti 50-vuotisjuhlaansa, sotaveteraani Kalle Määttä lausui juhlassa Yrjö Jylhän runon Kaivo . Se teki kaupunginjohtaja Hannu Kuuselaan niin suuren vaikutuksen, että Kuusela halusi jonkun taltioivan Määtän lausuman runon. Kuusela soitti museonjohtaja Henry Flinkmanille ja Flinkman Harjavallan sotaveteraanien puheenjohtajalle J aakko Suontaustalle . Asia oli sillä selvä. Sen verran suunnitelma kuitenkin muuttui, että yhden runon lisäksi päätettiin samalla taltioida sotamuistoja. Sovittiin, että tehdään video, jossa sotaveteraanit ja muut sodan läheisesti kokeneet kertovat omista sotamuistoistaan. Mukaan kutsuttiin 14 kertojaa, joista kahdeksan on sotaveteraaneja. Heidän lisäkseen mukana on sotilaspoikia, lottia, sotalapsia ja sotaorpoja. Tarkkaa käsikirjoitusta esiintyjille ei annettu, mutta jokainen heistä sai etukäteen pohdittavakseen viisi kysymystä. Niissä pyydettiin kertomaan omasta elämästä ennen sotaa ja siitä, miltä sotaan lähteminen tuntui. Samoin haluttiin tietää, millaisia ajatuksia tieto rauhasta herätti, ja mitä sodasta jäi päällimmäiseksi mieleen. Lopuksi kertojat saavat kertoa terveisensä seuraaville sukupolville. Jaakko Suontausta kertoo, ettei kukaan kieltäytynyt kertomasta omaa tarinaansa. Ainoastaan yksi sotalapsista joutui toteamaan, ettei enää jaksa muistaa asioita niin tarkasti. Jokainen esiintyjä saa puhua kameralle 30–45 minuuttia. Koko materiaali jää museon tutkimuskäyttöön, mutta siitä koostetaan myös 1–2 oppitunnin mittainen video opetuskäyttöön. Tarinat kuvaa ja leikkaa Jarkko Montonen Porin videotuesta. Musiikista vastaa Huittisten musiikkiopisto, joka esittää Veteraanin iltahuudon ja Satakunnan laulun instrumentaaliversioina. Tavoitteena on, että sotamuistoista kertova video julkaistaisiin ensi keväänä, kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuuta. Ajatus sotamuistojen kokoamisesta videotallenteeksi on Suontaustalle mieluinen. –Vallan mainio idea. Toinen ajatukseni oli, että se on tehtävä nyt heti, Suontausta kertoo. Harjavaltalaisia sotaveteraaneja on jäljellä enää 22. Suontausta toivoo kuulevansa mahdollisimman monipuolisia tarinoita. –Toivottavasti joku kertoo ainakin omat lähtökohtansa ja sen, mitä silloin tuumasi, kun sota alkoi. En usko, että veteraanit kovin verisiä muistoja kertovat, mutta varmasti siitä, millaista korsuelämä oli, millaista ruoka- ja lääkintähuolto olivat, ja millaiset olivat yhteydet kotirintamalle ja ehkä myös henkilösuhteet toisiin aseveljiin. Suontaustan mukaan Harjavallan sotaveteraanien tarinoita ei ole ennen taltioitu näin systemaattisesti. Puheenjohtaja tosin kertoo joskus tehneensä yhden videon, jossa hän kyseli veteraanikerholaisten muistoja. –Niitä ei kuitenkaan ole esitetty missään, ne ovat minun kotiarkistossani. Kyllä tämä on ihan eri luokan juttu, Suontausta kertoo. Suontausta on silti tehnyt paljon työtä veteraanimuistojen keräämiseksi. Siitä osoituksena on vuonna 2009 ilmestynyt kirja Kun käsky kävi . Se on Harjavallan sotaveteraanien matrikkeli vuosilta 1939–1945. Mutta ei tässä vielä kaikki. Flinkman kertoo suunnittelevansa Uotilan tilalle sota-ajan kotirintamapäivää. Tuolloin koululaiset voisivat opetella vaikka kylvämään ja kyntämään, ja tauolla he voisivat hörpätä korvikekahvit ja kuunnella sota-ajan musiikkia. –Tarkoitushan on paitsi perinteen tallentaminen ja siirtäminen, myös historia- ja kotiseutukasvatus, Flinkman muistuttaa.