Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hiidenkiukaiden viereltä -kolumni: Aikamme luku- ja kirjoitustaitoa mobiililaitteilla – Parempi on opiskella kuin syrjäytyä kokonaan

Aleksis Kiven päivän, suomalaisen kirjallisuuden päivän jälkimainingeissa, lienee syytä puhua nykyajan kirjallisista taidoista. Nehän toteutetaan lisääntyvässä määrin digimaailmassa mobiililaitteilla. Totta on se, että iäkkäämpi väki, joka moisia vempaimia ei omista eikä kertomansa mukaan tule hankkimaankaan, pelkää tietysti kovin tilannetta ja asettuu kiivaaseen muutosvastarintaan. Parempi on opiskella kuin syrjäytyä kokonaan. Syrjäytyminen kun tietää suuria vaaroja ihmispoloiselle. Siis menkäämme hetkeksi Aleksis Kiven tutun Seitsemän veljeksen pariin. Tiukanpuoleinen lukkari takoo veljesten päähän luku- ja kirjoitustaitoa. Opetusmenetelmät vain ovat koko lailla tiukemmat kuin nykykoululaisilla ja veljekset päättävät paeta lukkarin tuvasta. ”Vallan vitkaa”, kuten Kivi kirjoittaa, veljesten opiskelu sujuikin. Kaksi kovapäisintä, Juhani ja Timo hyppäsivät ikkunasta pihalle Aapon vähän jarrutellessa. Muut seurasivat lähinnä katseella. Tuolla tavalla ennen opiskeltiin. Paluuta siihen ei ole. Nyt on pakko ryhtyä opiskelemaan uusien laitteiden käyttöä, aikamme luku- ja kirjoitustaitoa. Sitähän tämä on. Kun rahvas on pantu taloudellisesti yhä ahtaammalle, voi kiitoksella noteerata sen, miten vapaaehtoista työtä tekevät yhdistykset ja kansalaisjärjestöt järjestävät halukkaille alan kursseja. Ne täyttyvät hetkessä. Alan liikkeissä kyllä myydään uusia älypuhelimia ja muita laitteita katteettomien korulauseiden kera. Eivät taida myyjätkään tuntea laitteiden kaikkia yksityiskohtia. Itse olen törmännyt tähän monta kertaa. Tuskin olen ehtinyt sanoa hyvän päivän tervehdystä, kun kuuluu kysymys, millainen puhelin sinulla on! Oudolta kalskahtavaa savon murretta puhuvat myyntitykit lähestyvät pontevasti tarjouksineen sen ohella vähintään kerran viikossa. Pankit ovat jättäneet henkilökohtaisen palvelun minimiin tai sulkeneet konttorinsa. Siis kerrassaan häpeällistä. Onneksi seutukunnalla toinen pankki – se läheisempi ja paikallisempi – järjestää opetusta yhdessä kansalaisopiston kanssa. Siitä pisteet. Mutta se toinen iso pankki, Ruotsiin pääkonttorinsa siirtänyt ja sieltä juuri äskettäin palannut, ei reagoi millään tavalla. Sen pääpomohan aikoinaan surkeili turhien asiakkaiden tuovan vain hiekkaa pankin lattialle. Nyt pankin toimitilat seisovat aivan tyhjinä. Mitäs niille sitten tehtäisiin? Sehän voisi olla jotain ”high technologya”, tyyliin keskiolutbaari, kirpputori, parturi tai siihen suuntaan. "Eivät taida myyjätkään tuntea laitteiden …kaikkia yksityiskohtia.