Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Kolumni: 2010-luvun karu todellisuus Suomessa: Nälänhätä uhkaa ja ihmisoikeudet ovat vaarassa

Uskottava se on. Suomestakin saadaan 2010-luvulla revittyä kirkuvia otsikoita lasten nälästä. Helsingin Sanomat nimittäin löysi muutaman nälkäisen lapsen Veräjälaakson sivukoulusta pääkaupungista. Syy nälkään oli epätyypillinen. Aliravitsemus johtui Julkisten ja hyvinvointialasta, joka halusi sille suoduin oikeuksin tehdä politiikkaa – painostaa lakolla Suomen tasavallan hallitusta. Lakon vuoksi koululaiset saivat vain pari ruisleivän siivua, jogurttia, omenan ja mehua. Se ei riittänyt niille, jotka olivat jäänet kotona ilman aamupalaa. Osa lapsista tunnisti itsessään selviä nälän oireita, kun lehti niistä kysyi. Joku voisi väittää, että keittiöhenkilökunta käytti lapsia pelinappuloina, mutta fiksumpi ymmärtää, etteivät köksät voi puhua pääministerille kuin lasten kautta. Joissain kouluissa oppilailla oli omia eväitä. Niiden tekemisestä aiheutui aikuisille ylimääräistä vaivaa. Seinäjoella ahne liikemies tarjosi Törnävän koululaisille pizzaa, kun nämä jäivät lakon takia ilman kouluruokaa. Joku saattoi kuvitella, että yrittäjä halusi välttää lasten nälkiintymisen – tai vain ilahduttaa heitä, mutta fiksumpi toki huomasi, että nyt käytettiin lapsia pelinappuloina likaisessa poliittisessa pelissä. Haluttiin asettaa lakkotouhut huonoon valoon ja sortaa samalla matalapalkkaisia naisia. No, eivätköhän ainakin lapset toivu kärsimyksistään. Halpaa terapiaa on ostaa vaikka viikonlopuksi jokunen ylimääräinen sipsi- tai karkkipussi – ensiapuna riittää nopeasti voimia tuova energiajuoma. Toki puolella kilolla porkkanaa on vielä täyttävämpi vaikutus. Tilanteen pitkittyessä tarjolla on varmasti oikeaakin terapiaa. Toinen tämän viikon kohu liittyy Roosa nauha -kampanjaan. Helsinki-Vantaan lentoasemalla työskennellyt mies sai potkut, kun käytti työasussaan kampanjan rintamerkkiä, vaikka työnantaja oli sen nimenomaisesti useaan kertaan kieltänyt. Tämä oli tietysti huutava vääryys, koska Roosa nauha -kampanjalla tehdään hyvää, kerätään rahaa rintasyöpätutkimukselle. Työnantajalla nyt vain oli sellainen kanta, ettei työasuun kiinnitetä sen paremmin hyviä kuin huonojakaan merkkejä. Erityisen epäoikeudenmukaiselta turvatarkastajan kohtalo tuntuu siksi, että eri työpaikoilla pelataan niin erilaisilla säännöillä. Kuka muistaa vielä vihreiden kansanedustajan, Roosa Meriläisen ? Hänhän herätti huomiota eduskunnassa käyttämällä pielessään rintamerkkiä, jossa luki: "Kettu haisee hyvältä" – tai jotain sinne päin. Ei tullut potkuja eduskunnasta, eikä häntä kai vaadittu edes luopumaan tuosta merkistä. Mitä nyt asiasta vähän lehdissä kohistiin. En tiedä, mihin mittaluokkaan nämä kohumme asettaisi vaikkapa ihmisoikeuksistaan huolestunut leirivanki Pohjois-Koreassa, vajaan riisikupin ääressä. Varmaan ainakin ihmettelisi. Kirjoittaja on päätoimittaja.