Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Seija Laine on koulunkäynninohjaaja, valokuvaaja, mummi – sekä ohittamaton maalivahti

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Seija Laine , Kokemäeltä. Synnyin 1958 Ilvesjoella isäni lapsuuskotiin peräkamarissa ja aina pohjalainen luonteeltani, kuulemma. Olen ollut unelma-ammatissani vuodesta 2007. Silloin nimi oli Satakunnan Käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, pitkä nimi puhelimessa. Nykyisin Satakunnan Koulutuskuntayhtymä ja toimipaikkanani Nakkilan Sataedu. Kenen kanssa asut? Asun yksikseni isossa rintamamiestalossa. Nuorimmainen muutti keväällä omilleen ja minä jäin tähän yksikseni. Mikä sinussa on parasta? Joku sanoi juuri, että riennän heti apuun, kun sitä pyydetään. Mielelläni autan varsinkin töissä. Mistä sinua moititaan? Varmaan siitä, että murehdin asioita liikaa, varsinkin lasteni. Siitä olen yrittänyt päästä eroon, ei niin helppoa. Mitä sellaista osaat, jonka vain harva tietää? Osaan pelata sählyä hyvin ja varsinkin maalivahtina ohittamaton. Mitä teet vapaa-aikanasi? Miten rentoudut? Harrastan aika paljon liikuntaa. Yleensä käyn aamuisin ennen töihin menoa kuntosalilla, nyt on vielä tauko siitä. Tehotanssia, RVP, sählyä työporukalla, lavista, sauvakävelyä, valokuvausta, käsitöitä, sanaristikoita, tietovisailuja, lavatansseissa käydään silloin tällöin ja joskus käyn tanssikursseilla. Parhaiten rentoudun metsässä, saunan lauteilla tai kuuntelen mindfulness-harjoituksia ennen nukkumaanmenoa. Mitä teit viimeksi ensimmäistä kertaa elämässäsi? Vihdoin uskaltauduin menemään fascia-käsittelyyn. Mielenkiintoinen, melko kivulias tuttavuus. Suosittelen kuitenkin kaikille. Auttaa moneen vaivaan. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Lapsuuden kesät vietin useimmiten Pohjanmaalla mummuloissa. Niiden pellot olivat vierekkäin ja juoksin toisesta toiseen. Äidin äiti varoitteli: ”juokse likka sitte kovaa, jottei kärmehet pääse pistämähän”. No minä juoksin ja näillä pelloilla oli tietenkin karjaa ja kuinka ollakaan, liukastuin ”liukumiinaan”. Itkien toisen mummun luo mekko siinä itsessänsä. Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut? ”Älä tee sitä toiselle, mitä et halua itsellesi tehtävän”. Ei kaipaa selittelyjä. Mistä haaveilet? Pitkästä terveestä elämästä ja lottovoitosta. Sen avulla saisin lainat maksettua, matkustaa Kanadaan sukulaisiin ja nähdä Amerikkaa ja Aasiaa. Siitä riittäisi varmaan jotain kerrottavaa lapsillenikin. Mihin uskot? En kuulu kirkkoon, mutta jokin meitä ohjaa. Elämässä mikä on mennyt on mennyt, mutta tulevaisuuteen ehkä voi hiukan vaikuttaa. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Työkavereiden ja opiskelijoiden antama positiivinen palaute. Onnistumiset, etenkin opiskelijoiden, tuntuvat hyvältä, kun antamani tuki tai neuvot ovat olleet hyödyllisiä. Jos voisit muuttaa yhden tekemäsi teon, mikä se olisi? On muutama asia, mutta miksi niitä murehtimaan tai miettimään. Tehty mikä tehty. Asioilla on aina tapana järjestyä. Milloin kävit viimeksi kirkossa? Entä kirjastossa? Kirkossa tulee harvoin käytyä. Varmaan viimeksi siskon häissä, kirjastossa kävin keväällä kun veimme opiskelijoiden valokuvakerhon aikana otetut valokuvat näytille. Mikä sinusta piti tulla isona? Käsityönopettaja. Sitä minusta ei kuitenkaan tullut, mutta opetusalalla töissä kuitenkin. Millaisesta ruuasta pidät? Missä sitä syöt? Kuka sen tekee? Vanhemmiten pitää katsoa mitä syö, pääasiassa kasvis-broileriruokaa. Pidän paljon italialaisesta ruuasta, Roomassa siihen oli hyvä mahdollisuus tutustua. Usein syön kotona miesystäväni tekemää ruokaa, hyvä kokki. Minun bravuuriateriani on pestolla täytetyt broilerin paistileikkeet, tomaattisessa kastikkeessa uunissa haudutettuna. Mikä kirja tai elokuva on painunut mieleesi pysyvästi? Miksi? Yleensä luen historiallisia romaaneja. Mieleen tuli Jean Untinen-Auelin Luolakarhun klaani sekä tietenkin jatko-osat. Mielenkiintoisesti kerrottu millaista elämä oli aikojen alussa, ja siinä minua kiinnosti parantajanaisen tapa tehdä lääkkeitä yrteistä sun muista. Elämä oli silloin kuitenkin rikasta. Millaista musiikkia kuuntelet? Mikä on lempikappaleesi? Vähän kaikkea, riippuu fiiliksistä ja tilanteesta. Lempikappale Sunrise Avenuen Lifesaver . Siitä saa kummasti lisäpotkua, kun lenkillä meinaa puhti loppua. Kenet haluaisit tavata? Onhan niitä monia, osa ei enää elossa. Haluaisin tavata suomalaisen kuuluisan valokuvaajan, Antti Karppisen . Olen opiskellut hänen verkkokursseillaan netissä valokuvauksesta. Käytätkö sosiaalista mediaa? Miten? Työni ja kansainvälisen vaihtoni vuoksi oli hyvä liittyä LinkedIin. Sen lisäksi minulla on Instagram, Facebook ja joskus snappaillaan ystävien kanssa kivoja kuvia. Harvemmin käytän Twitteriä, en jaksa seurata siellä ketään. Milloin viimeksi itkit? Muistan tämän hyvin, 28. helmikuuta, kun minusta tuli kolmannen kerran mummi. Olen aika itkuherkkä, ilosta ja surusta, harmitukset ja pettymykset on joskus hyvä päästää pois. Oletko säästäväinen? Pakostakin pitää säästää, lainan maksuun. Tuhlailuun ei ole varaa, mutta matkoilla tuliaisina ostan lapsenlapsille jotain, enkä aina katso mitä maksaa. Viimeksi kyllä tuhlasin, ostin kaksi paitaa yhdellä kertaa. Millainen maailma on 50 vuoden kuluttua? Toivottavasti samanlainen kuin nyt tai hyvä, jos olisi parempi. Luontoa olisi säästetty, ilma puhdasta täällä Suomessa ja tärkeää, jos kaikilla olisi koulutus- ja työpaikka. Ajattelen tässä omia jälkeläisiäni ja heidän parastaan, maailma olisi hyvä paikka elää. Mitä urheiluseuraa kannatat? Aika kauan olen jo kannattanut Porin Ässiä, veljenpoika pelaa siellä tällä hetkellä nuorten sarjassa. Hänen uraansa on hieno seurata, miten se kehittyy. Ässät on tuossa niin lähellä, joten se on luonnollinen valinta. En mene valtavirran mukana aina sen mukaan, kuka on voittanut viimeksi pytyn. Minne muuttaisit, jos kotikuntasi olisi pakko jättää taakse? Pakon edessä voisin muuttaa Poriin. Se ei olisi niin kaukana lapsista. Jos ulkomaille pitäisi jostain syystä lähteä, menisin Ruotsiin. Juttua muokattu maanantaina 5. marraskuuta kello 10.15.