Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartauskirjoitus: Minulla on suunnaton ikävä

Minulla on suunnaton ikävä Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä. Näin lauletaan Pave Maijasen laulussa Ikävä . Laulu kyselee ja pohtii ihmisen ikävän tunnetta. Lopulta laulun sanoista on vaikea saada kiinni ikävän syytä ja kohdetta vai tietääkö lauluntekijä itsekään, mitä syvimmiltään siinä ikävöi. Onko sinulla ikävä? Onko sydämessäsi kaipaus? Mitä/ketä sinä ikävöit ja kaipaat? Viime lauantaina vietimme pyhäinpäivää. Silloin syttyivät kynttilät läheisten muistolle kodeissa, kirkoissa ja hautausmailla. Ehkä juuri tämä nosti muistot pintaan ja herätti kaipauksen ja ikävän. Toisaalta pyhäinpäivän sanoma tuo myös lohdutusta ja toivoa ikävän keskelle. On toivo, joka kantaa. On usko, joka tuo taivaan todellisuuden. On rakkaus, joka on väkevämpi kuolemaa. Vai onko ikävä tunne ilman selkeää syytä ja kohdetta? Mikä on se sanaton ja kohdentamaton ikävä, joka kaihertaa sisimmässä ja etsii lohdutusta. Ehkä on kyse Jumala-ikävästä, kaipauksesta löytää yhteys ja merkitys elämään. Psalmin kirjoittaja, Daavid, kuvaa ikäväänsä näin: Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä. Ikävä ja kaipaus laittavat etsimään. Luoja kutsuu luotuaan. Kaipaus voi ajaa ihmistä etsimään myös vääristä lähteistä. Joku saattaa päätyä ennustajan luokse tai etsiä tarkoitusta tarot-korteista, joku uppoutuu muinaisiin filosofioihin tai huumaantuu enkelimaailman viesteistä. Hetkellisesti voi tuntua, että jotakin löytyy, kunnes joutuu huomaamaan, että on entistä enemmän hukassa ja sidottu. Ikävää voi paeta nautintoihin ja elämän kiireisiin. Kuitenkin se kulkee kintereillä ja odottaa, että ihminen pysähtyisi. Jeesus tunsi ihmisenä ihmisen kivut ja kamppailut. Hän huusi ristillä hylkäämisen ikävää. Tämän Jeesuksen puoleen me saamme kääntyä kaikessa ikävässä ja kaipauksessa. Hän ei torju ketään. Hän ei vähättele tunteitamme tai kokemuksiamme. Hän ottaa rikkinäisen, eksyneen, kaipaavan ja maailman ryvettämän ihmisen luokseen. Jeesuksen lähellä saamme uskoa syntimme anteeksiannetuiksi ja avata sydämemme hänen hoitavalle ja parantavalle rakkaudelleen. Hän pelastaa ja antaa taivastoivon. Hän tuo lohdutuksen ikävään ja täyttää sydämen kaipausta. Kerran tulee päivä jolloin ikävä otetaan kokonaan pois ja kaipaus saa lopullisen täyttymyksensä. Saamme käydä kohti tätä päivää uskossa Jeesukseen, Hänen ystävinään. Heprealaiskirjeessä sanotaan: Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee. Kirjoittaja on Nakkilan seurakunnan seurakuntalehtori.