Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartauskirjoitus: Saavu luokse väsyneiden, uupuneiden, korjaa meidät luoksesi

Valvomisen sunnuntain virret eivät nopeasti silmäiltynä varsinaisesti virkistä marraskuun mustuudessa. Virsissä veisataan kuolemasta ja kuoleman kaipuusta, elämän raskaudesta ja syvästä väsymyksestä. Marraskuussa luonnon lakastuttua ja päivien aina vain pimentyessä tulee varmaan itse kullekin välillä kuolema mieleen. Olemme viettäneet pyhäinpäivää ja sytyttäneet kynttilöitä kuolleille läheisillemme, tulevana sunnuntaina vietämme valvomisen sunnuntaita ja sitten tuomiosunnuntaita. Juuri silloin, kun tekisi mieli hautautua talviunille, kirkkovuodessakin ollaan synkissä tunnelmissa. Ei sitä pakoonkaan pääse, että meidän tulee muistaa elämämme rajallisuus, emme ole täällä ikuisesti. Tästä muistuttaa suorin sanoin myös virren 610 sanat: ”Ah, kaikki kaataa kuolema, näin täyttyy tahto Herran. Ei ketään kuolo armahda, vie jokaisen se kerran.” Oma kuolevaisuus on tiedostettava ja siksi oltava valmiina siihen. Valvomme ollaksemme valmiita, kun Jeesus tulee. Tällainen valvominen ei kuitenkaan ole raskasta tai syyllistävää marraskuun tarpojalle, sillä sen syy on mitä riemullisin. Jeesus, Pelastaja, on tulossa meidän luoksemme. Hän saapuu luokse väsyneiden, uupuneiden, ja korjaa meidät luoksensa (virttä 153 mukaillen). Valvova ihminen ja kristitty ei odota kuolemaa stressaantuneena ja peloissaan, vaan luottaen Jumalan johdatukseen ja armoon sekä ylösnousemuksen ihmeeseen. ”Nyt, Herra, katso puoleeni, varjele kädelläsi. Suo minun löytää polkusi, pysyä lähelläsi.” Nämä virren 614 sanat muistuttavat Jumalan varjeluksesta ja huolenpidosta, joka on turvanamme sekä elämässä että kuolemassa, pimeydessä ja valossa. Jumala tekee meissä työtään ja häneltä olemme elämän lahjaksi saaneet. Siispä ei lannistuta! Eivät sunnuntain virretkään läpeensä synkkiä olleet ensivaikutelmasta huolimatta eivätkä pimeys ja kylmyys jatku ikuisesti. Herää ylistämään Herraa! Armon sade lankeaa. Hengen lahja virran lailla janoavat virvoittaa. Maasta maahan Herran sana niin kuin liekki etenee, sytyttäen, lämmittäen sydämiä valaisee. (virrestä 148)