Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Nikkelipäästö näkyi vesisiipan jätöksissä Harjavallassa

Ainutlaatuinen, lepakoista tehty ympäristötutkimus paljastaa, kuinka Harjavallan kesän 2014 nikkelipäästö näkyi nopeasti myös nisäkkäissä. Turun yliopiston tutkijat löysivät Harjavallan teollisuusalueen lähistöllä liikkuvista lepakoista suhteellisen korkeita raskasmetallipitoisuuksia. – Metallipitoisuuksia löytyi etenkin kesällä 2014 sattuneen nikkelipäästön jälkeen. Seuraavana kesänä vesisiippojen ulosteissa metallipitoisuudet olivat laskeneet jo lähelle normaalia, kertoo yliopistonlehtori Tapio Eeva . Lepakoiden korkeat raskasmetallipitoisuudet kävivät ilmi tutkimuksessa, jossa selvitettiin teollisuuden raskasmetallipäästöjen vaikutuksia lepakoiden terveyteen. – Vesisiipat ovat hyönteissyöjiä ja niiden tärkeää ravintoa ovat surviaissääsket, joiden toukat elävät vesistöjen pohjasedimentissä. Tutkimuksessamme Harjavallan vesisiippojen ulosteista löytyi suhteellisen korkeita metallipitoisuuksia, muun muassa kuparia, nikkeliä ja kobolttia. Turun yliopiston biologian laitoksen tutkijat mittasivat vuosina 2014 ja 2015 vesisiippojen raskasmetallialtistusta Kokemäenjoen varrella, lähellä Harjavallan teollisuusaluetta sekä vähemmän saastuneella vertailualueella Aurajoen varrella Liedossa. Vesisiippa on lepakkolaji, jota tavataan pääasiassa Etelä-Suomessa, mutta jota esiintyy Keski-Suomessa saakka. Tutkimus osoittaa, että Kokemäenjokeen päässeet metallit kulkeutuivat ravintoketjussa nopeasti vesiympäristöstä myös maalla eläviin eläimiin. Tämä vahvistaa aiempaa käsitystä, kun on tutkittu raskasmetallien keräytymistä kasveista, linnuista ja maaeläimistä. Uutta tutkimuksessa oli, että lepakoista otetuista näytteistä voitiin havaita fysiologisia stressireaktioita. Tutkijat havaitsivat saastuneen alueen lepakoilta kerätyissä verinäytteissä muutoksia kahden tärkeän antioksidanttientsyymin, katalaasin ja superoksididismutaasin, määrissä. – Suomessa on aiemminkin tutkittu orgaanisten tinayhdisteiden vaikutuksia lepakkoihin, mutta antioksidanttipuolustuksen muutoksia ei ole aikaisemmin todettu. Havaitsimme saastuneen alueen lepakoilla myös enemmän siipipoimun pinnalla eläviä loispunkkeja, joskaan emme voi varmuudella sanoa, johtuuko suurempi loismäärä saasteiden vaikutuksesta, Eeva toteaa. Eeva havainnollistaa, kuinka elimistön stressireaktioilla on suoria terveydellisiä vaikutuksia. Ne altistavat esimerkiksi dna-mutaatioille. Raskasmetallien aiheuttamat muutokset dna:ssa taas altistavat erilaisille sairauksille. Yksittäisten metallien pitoisuudet lepakoiden ravinnossa eivät välttämättä sellaisenaan ole myrkyllisiä, mutta altistuminen samanaikaisesti usealle metallille saattaa ylittää myrkyllisyyden rajan. Pitkäikäisinä eläiminä lepakot keräävät metalleja vähitellen elimistöönsä. Tutkittujen ulosteiden pitoisuudet eivät kuitenkaan riippuneet lepakon iästä. – Kohonneita metallipitoisuuksia on aiemmin todettu myös Harjavallan teollisuusalueen läheisissä lintu- ja hyönteispopulaatioissa sekä esimerkiksi mustikkakasvustoissa. Saastumisen vaikutukset lintuihin ovat kuitenkin vähentyneet päästöjen vähenemisen myötä ja lintujen pesimätulos on parantunut 1990-luvun tilanteeseen verrattuna, Eeva kertoo. Raskasmetallien vaikutuksia Harjavallan lepakoiden käyttäytymiseen tai lisääntymiseen ei ole toistaiseksi tutkittu. Turun yliopiston tutkimusta rahoitti Suomen Akatemia. Kenttätyön Harjavallassa ja Aurajokilaaksossa tehnyt Sandra Ruiz työstää aiheesta myös väitöskirjaa. ”Harjavallan vesisiippojen ulosteista löytyi suhteellisen korkeita metallipitoisuuksia.” Tapio Eeva yliopistonlehtori