Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Puheenvuoro: Pitääkö miljoonien kuolla harhakuvitelmien tähden?

Ensimmäinen maailmansodan (1914–1918) keskeiset valtiot olivat Saksa ja Itävalta-Unkari, häilyvänä kolmiliitossa oli aluksi Italia. Sodan toinen osapuoli, ympärysvaltiot, olivat Ranska, Iso-Britannia ja Venäjä. Ranska itse oli kääntynyt Iso-Britannian ja Venäjän puoleen sodanaikeissa Saksaa vastaan, mutta se kääntyi taas Saksan suuntaan neuvotteluteitse, sillä Ranska ei pitänyt venäläisiä ja brittiläisiä luotettavina. Saksan tuonti ja vienti kasvoivat valtavasti 1900-luvulla tultaessa. Iso-Britannia ja Ranska seurasivat huolestuneena sen talousmahtivaltion voimistumista. Saksa huomasi pian, että sen oli mahdotonta laajentua rauhanomaisin keinoin, koska sitä vastustivat Venäjä, Japani ja Britannia. Britannian maailmanvaltius perustui vanhaan imperiumiin. Britannian ahneudella ei sodan syttyessä tuntunut olevan rajaa. Kun sota loppui, ihmeteltävää oli, että Saksasta yksin tehtiin sotasyyllinen. Kaikki olivat syyllisiä sotaan paitsi Belgia. Saksa oli ollut sotaisa, mutta kaikki olivat kykenemättömiä rauhaan, sillä valtioiden johtajia yllytti nationalismi. Saksalle asetetut rauhanehdot olivat niin nöyryyttävät, että saksalaisten mielialat kääntyivät toiseen maailmansotaan tullessa Hitlerin varaan. Uho loppui kuitenkin lyhyeen ja Hitlerin itsemurhaan. Muisto hänestä jäi historiaan yhtenä maailman pahimmista ihmisten vainoojista. On mahdoton ymmärtää miten paatuneiksi poliitikot ja sodanjohtajat muuttuvat sotien kuluessa. Ensimmäistä maailmansotaa on nimitetty poliitikkojen sodaksi. Sodassa menetettiin 9 miljoonaa sotilasta, 20 miljoonaa haavoittui sekä 6 miljoonaa siviiliä kuoli. Pienellä herrapiirillä oli valta, muttei vastuuta. Sotamyönteinen mieliala oli voimistunut. Itävalta-Unkarin kruununprinssi Ferdinandin ja hänen vaimonsa murha 1914 Sarajevossa joudutti maailmansodan syttymistä. Itävalta-Unkari lähetti Serbialle sodanjulistuksen. Serbian avuksi lähti Venäjä Ranskan tukemana. Jo elokuun 4. päivänä Saksa taas rynnisti Belgiaan, aikeissa Ranskaan ja merelle saakka. Saksa vaati Belgialta vapaata kauttakulkua. Naiivia oli, että Saksa lupasi korvata aiheuttamansa vahingot. Hyökkäyksen alettua tuli selväksi, etteivät belgialaiset pystyneet torjumaan saksalaisten hyökkäystä. Lokakuussa Belgian hallitus pakeni Antwerpenista. Saksalaisten edetessä heidän raakuutensa siviilejä kohtaan kasvoi. Murhat ja ryöstelyt kuuluivat heidän tapoihinsa. Belgialaisten puolustussota oli suunnaton saavutus. Sotahistoria kuvaa belgialaisten käyttämiä luonnonvoimiakin. He olivat esimerkiksi saattaneet Yserin ja Diksmuinden-Nieuwpoortin rautatien välisen alueen veden alle, jolloin saksalaisten piti evakuoitua. Yserin monissa taisteluissa ei koskaan saavutettu merkittäviä voittoja, ei sen jälkeenkään kun saksalaiset olivat turvautuneet kloori- ja sinappikaasuihin.