Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Suomen markkinoiden ykkösmies

Koko suomalaisen tori- ja markkinakaupan hermokeskuksessa istuu korva puhelimella tiukkasävyistä keskustelua käyvä Ari Kallas . Hän on vastaanottanut Göteborgissa Tori- ja markkinakaupan palvelukeskuksen (TMK) autosta kirjoitetun ruuhkalaskun, vaikkei se ole edes Ruotsin maalla käynyt. Väitettynä ajankohtana TMK:ssa on ollut talviseisokki, ja auto on seissyt sen pihassa Harjavallan Merstolassa – akku irrotettuna. Uskomatonta, mies huokaa puhelun päätyttyä. Aihe jää odottamaan jatkokäsittelyä, sillä nyt Kallas varmistaa, että toimiston ovi on kiinni ja puhelin suljettuna. Hän valmistautuu puhumaan tori- ja markkinakaupasta, jota hän on seurannut aitiopaikalta jo pitkään. Ensin vuonna 1991 hänet valittiin Markkinaperinteen tuki ry:n puheenjohtajaksi harrastuspohjalta, ja nykyisin hän työskentelee päätoimisesti TMK:n toiminnanjohtajana. –Yritän täällä pitää pyöriä pyörimässä, talouden kunnossa ja hankkeet ruodussa. Ulospäin ei näykään, mitä kaikkea täällä on. TMK Tori- ja markkinakaupan palvelukeskus Oy:ssä työskentelee 15 kokopäiväistä työntekijää ja useita kymmeniä osa-aikaisia tapahtumien toteutuksessa. Työllistävä vaikutuksemme on iso niin suoraan kuin erityisesti välillisesti alalla toimivien yrittäjien kautta. Kallaksen mukaan yrityksen toiminta on rakentunut neljän tukijalan varaan – jäsenmaksuista saatavat tulot ovat promilleluokkaa. Tulovirta muodostuu TMK:n julkaisuista, joista tunnetuin lienee sen oma, alan tärkein tiedonvälittäjä Markkinaviesti, erilaisista markkinatapahtumista, omasta catering-palvelusta sekä kalustomyynnistä. Viimeksi mainittua on runsaasti, omasta telttamallistosta grilli-, auto- ja joulumökkikauppaan. Tärkeä osa on myös tori- ja tapahtumaelinkeinon edunvalvonnalla: tällä viikolla Kallas on muun muassa osallistunut maa- ja metsätalousministeriön lausuntotilaisuuteen uudesta elintarvikelaista. Suomen suurin tapahtumajärjestäjä TMK järjestää vuosittain noin sata erilaista tori- ja markkinatapahtumaa. Työssään Ari Kallas painottaa yhteistyön ja verkostoitumisen merkitystä. –Tapahtumissa on yleensä paikallinen yhteistyökumppani, kuten kunta, kauppakeskus tai järjestö. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on ulkoistanut markkinoidensa hoidon TMK:lle. Markkinoita yritys järjestää laidasta laitaan: useimmille lienevät tuttuja erilaiset kala-, maalais- ja käsityöläismarkkinat. Ja nykyisin myös Kansainväliset suurmarkkinat, jotka ovat kasvaneet pienestä tapahtumasta 16 tapahtuman kiertueeksi. Niiden juuret ulottuvat 2000-luvun alkupuolelle, jolloin yritys alkoi tarjota ulkomaille pyrkiville kauppiaille koulutuspalveluja. –Siinä myös onnistuttiin, ja Satakunnastakin on lähtenyt monta yrittäjää ulkomaille. Se johti siihen, että vuonna 2010 Amsterdamissa alan kokouksessa italialaiset edustajat kysyivät, miksi suomalaiset kauppiaat käyvät siellä, muttei toisinpäin, Kallas kertaa. –Meitä alkoi ujostuttaa: Miksi Keski-Euroopasta joku lähtisi kauas eristyksissä olevaan Suomeen? Seuraavana vuonna lähetimme kutsut ulkomaisille järjestäjille, että he lähettäisivät erikoisuuksia myyviä yrittäjiään tänne. Markkinat järjestettiin Tampereella ja Kotkassa, ja niihin saatiin 24 ulkomaalaista kauppiasta. Tapahtumia täydennettiin suomalaisilla kauppiailla. Palaute oli positiivista. Suuri yleisö kiinnostui markkinoista ja yrittäjät olivat mielissään. Sittemmin tapahtuma on kasvanut vähitellen todella isoksi. –Tänä vuonna mukana on 120 kauppiasta yli 30 maasta. Teemana on Makujen maailma; miltä maailma maistuu, tuoksuu ja tuntuu. Markkinoille on tulossa muun muassa iso Australian osasto ja Gambiasta koko kylä. Ari Kallaksen mukaan on kansallinen ylpeys, että järjestelyt toimivat hyvin. –Hyvä kello kantaa kauas. Olemme positiivisessa tilanteessa, koska tänne on tunkua. Suomea pidetään turvallisena maana, eikä täällä ole kesällä liian kuuma. Viime vuonna Kansainvälisillä suurmarkkinoilla vieraili yhteensä yli 1,4 miljoonaa kävijää. Ari Kallas on syntynyt Harjavallassa. Jos hän olisi torikauppias, tekisi hän työtä jo neljännessä polvessa. –Varhaisin muistoni on Porin torilta myymässä leivonnaisia isän kanssa noin kolmen vanhana. Perheellä oli Harjavallassa leipomo, ja torilla yritin palvella itsekin asiakkaita, hän muistelee. –Kymmenvuotiaana jäin ensimmäisen kerran yksin torille myymään Huittisissa, kun isä lähti Forssaan. 13-vuotiaana olin Kuortaneella ensimmäistä kertaa yksin markkinoilla myyjänä: vastasin kassasta, myynnistä ja ruokailusta. Olin ylpeä, kun myin enemmän kuin samaan aikaan isä Lappajärvellä, Kallas naurahtaa. Nykyiseen työhönsä hän arvelee päätyneensä sukuperintönä. –Lähdin opiskelemaan kauppatieteitä, mutta vuoden opiskelujen jälkeen isä sairastui vakavasti. Oli tehtävä päätös, jatkanko opiskelua vai pidänkö välivuoden ja autan äitiä perheyrityksessä. Nyt välivuosi on kestänyt yli 30 vuotta. Harrastuksesta tuli työ. Ensin Kallas valittiin Markkinaperinteen tuki ry:n puheenjohtajaksi. –Paperit kulkivat silloin salkussa. Koska olin nuori ja innokas, ajattelin, että meillä on oltava kiinteä toimipaikka. Silloin saimme Harjavallan kaupungilta tästä tilat. Nakkilasta ostimme työmaaparakin, jonka kunnostimme talkoilla. Koska tieto piti saada kulkemaan alan toimijoiden keskuudessa, Markkinaperinteen tuki alkoi julkaista Markkinaviestiä, tori- ja tapahtumaelinkeinon ammattilehteä. Tuolloin palkattiin ensimmäinen osa-aikainen työntekijä. Kallaksen päätyö oli vielä Harjavallan leipomon myyntipuolen vetäminen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Harjavaltalainen halusi uudistaa markkinatoimintaa. Tuohon aikaan markkinapaikkoja myytiin vielä pääsääntöisesti huutokaupalla, mikä tarkoitti, että uusien myyjien oli vaikea päästä markkinoille myymään. –Aloimme ajaa ennakkovaraussysteemiä. Ei ole järkeä, jos kauppias lähtee elintarvikkeiden kanssa edellisenä päivänä vaikka täältä Kuopioon, eikä edes tiedä, saako sieltä myyntipaikkaa. Teimme ennakkovarauksen eteen paljon töitä, vaikka samalla saimme vihoja niskaan. Elinkeinon kannalta se oli kuitenkin hyvä asia. Tori- ja markkinakaupan palvelukeskus perustettiin vuonna 1995. Tuolloin se hankki Parkanon kaupungilta viipaleparakin. Niissä on alun perin opetettu biologiaa, maantietoa, kemiaa ja fysiikkaa. –Se oli iso panostus. Olimme taloudellisesti tiukoilla, mutta alkoi käydä selväksi, että tälle työlle on tilausta. Kun Kallaksen äiti jäi eläkkeelle, Ari Kallas päätti ensin ryhtyä päätoimiseksi yrittäjäksi, mutta jauhoallergia pakotti lopulta myymään leipomon toiminnan Laitilan Leivälle. –Pääsin keskittymään täysillä tähän työhön. Olemme mukana kehittämässä alaa pitkäjänteisesti. Kertaluonteisesti emme lähde mihinkään mukaan. Suuri merkitys sille, että TMK toimii Satakunnasta, on juuri Harjavallan kaupungilla. –Kaupungin johdon suhtautuminen meihin on vaikuttanut siihen eniten. Saimme metsätontin, jossa on ollut alkujaan yksi parakki ja pysäköintialue. Kaikki muu on rakentunut pala palalta. Nykyisin on jo tilanahtautta. Satakunnassa yrityksen tapahtumia on kuitenkin melko vähän. –Kristiinankaupungin markkinat ovat siinä rajalla, joiden lisäksi olemme mukana järjestämässä Säkylän Kuhinoita ja Rauman tapahtumia. Porissa hoidimme vuosina 1995–2014 Promenadin aluetta, mutta sanoimme sopimuksen irti, kun jäimme poliittisen suhmuroinnin alle. TMK:lla on ollut suuri rooli myös Tulkkilan Yön järjestelyissä Kokemäellä. Niistä se jäi kuitenkin pois, kun sekä kaupunki että yrittäjäyhdistys ilmoittivat pitävänsä välivuotta järjestelyistä. Myöhemmin, henkilövaihdosten jälkeen TMK olisi haluttu uudelleen mukaan, mutta tuolloin se ei enää ollut mahdollista: yrityksen tapahtumakalenteri oli jo täynnä. Lienee selvää, että työ täyttää Ari Kallaksen päivät tehokkaasti. Kaiken keskellä hän haluaa löytää aikaa myös perheelleen. –Vähintään yhtä tärkeä henkilö täällä on vaimoni Lena Tatskaja-Kallas . Oli ihana yllätys, että kahdelle ”vanhalle” ihmiselle syntyi vielä iltatähti. Vuoden ikäisen Daniela -tyttären kanssa ei ole vapaa-ajan ongelmia, hän kertoo. –Daniela oli ensimmäistä kertaa markkinoilla kuuden viikon ikäisenä, ja ensi kesänä hän on mukana Kansainvälisillä suurmarkkinoilla. Viime kesänä olin toukokuun lopun ja syyskuun lopun välillä kotona vain kaksi päivää. Silloin minulla oli kaikki tuskat, koska pahimmillaan emme nähneet kolmeen viikkoon toisiamme muuta kuin puhelimen ja netin välityksellä. Ajattelin, ettei ikinä enää. Tänä kesänä kuljemme yhdessä asuntoautolla koko perhe. Juttu on julkaistu alun perin Satakunnan Kansassa 10. toukokuuta 2018.