Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Pentti Eerikäisen kolumni: Mitä minä kirkolta sain?

Seurakuntavaalit tulivat ja menivät. Puuttuu vain ilmoitus, että vaali on toimitettu hiljaisuudessa. Valtakunnallinen äänestysprosentti oli 14,4. Kokemäellä prosentti oli sentään 23,6. Paikallinen tietäjä, Tommi Anttila , kirjoitti rakennuspuolueen voittaneen niin hyvin, että Anttila uhkaa erota jostain. Mistä? Sitä en tullut tarkalleen painaneeksi mieleeni. Jostain vakavammasta on kyse, kun tolkun miehenä tunnettu Tommi on asiasta suivaantunut. Minä sain Kokemäen seurakunnalta parikin kirjettä. Ensin toivotettiin tervetulleeksi seurakunnan jäseneksi. Myöhemmin kerrottiin, että tarkkojen säädösten mukainen lautakunta on antanut minulle äänioikeuden seurakuntavaaleissa. Se tuntui kuin olisin saanut ihmisoikeudet tai peräti ihmisarvon kirkon silmissä. Minun piti elää 72-vuotiaaksi ennen kuin minulle annettiin kirjallisesti oikeus äänestä seurakunnan vaaleissa. Sellaista oikeutta minulla ei ole aikaisemmin ollut. Kerran käännytettiin Uudessakaupungissa pois äänestyspaikalta. Ei löytynyt nimeä listoilta. En ollut kelvollinen äänestämään. En liioin ollut oikeutettu asettumaan ehdolle missään kirkollisissa vaaleissa. Nyt olin tovin eronneena kirkosta, kun suutuin arkkipiispa Kari Mäkisen pakolaiskannoista. Palasin takaisin kirkon helmoihin, mutta en uskonut äänioikeutta saavani. Luulin olevani liian suuri syntinen. Tässä tulee asian maallinen selitys. Olen mennyt kaksi kertaa vihille luterilaisessa kirkossa. Naimisiin ”pääsin” ja molemmat toimitukset hoitivat arvostetut hengenmiehet. Olen käynyt vaadittavan rippikoulun armeijassa, mutta en päässyt ripille. Meille ei järjestetty konfirmaatioita. En tullut otetuksi taivaallisen seurakunnan yhteyteen. En tiedä, vieläkö tuo säädös on voimassa. Häkellyksissäni en käynyt äänestämässä. Kiitos kirkolle kuitenkin – mitä oikeuksia sitten sainkaan!