Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Mustakynän pakina: Itsenäiset kiitokset

Lapsena teki mieli presidentin itsenäisyyspäivän juhliin, mutta ei näin aikuisena, vaikka niitä tuleekin katsottua sillä silmällä ja kateenkorvalla kuunnellen. ”Kuka tua o? Mitä seki siä tekee?”, kuuluu kartanonherran tv-tuolin uumenista itsenäisyyspäivän iltana. On tapana kunnioittaen juhlia itsenäisyytemme puolustajia, niin olevia kuin menneitäkin. Hyvä niin. Kaunista ja upeata on kuin Kauvatsan sankarihaudalla, jonne taitavat kädet ovat tehneet havuseppeleet ja hyväsydämiset sytyttävät kynttilät. Kunnia sotaveteraaneille, mutta voimme juhlia myös rauhanveteraaneja. Tätä maata on paljon rakennettu rauhan aikana, ja samalla on pidetty puhein ja kynin yllä itsenäisyyttä, niin ettei ole tarvinnut sitä pitkään aikaan konepistoolin kanssa kirjoitella. Sitä tyyliä pitää jatkaa. Rauhaveteraaneista ensimmäisenä tulee mieleen kiittää ruuantuottajia siksi, ettei tässä isommin juuri nyt nälkä ole, eikä ole ollut sen jälkeen kun kansakoulussa papusoppakulhon eteeni sain. Se kouluruokailukin on upea suomalainen saavutus. Sitä lisää ja ruokahalua lapsille. Ruuantuottajia ovat viljelijät, karjankasvattajat, kalastajat, keittäjät, paistajat ja olkoon myös pitsanvääntäjät, jos niiden voimalla joku jaksaa töitä tehdä. Erityiskiitos kaikille ruokalautasen ojentajille. Olette hyvin kauniita ja kivoja ihmisiä jokainen. Kivoille ja kamalille opettajille kiitoksia. Kivojen eväillä on jaksettu elää ja kamalilta on jäänyt halu mennä yötä myöten läpi siirtolohkareen ja sen jälkeen perä edellä puuhun käpyjä keräilemään oravan kanssa. Rakentajille kiitoksia, erityisesti saunan rakentajille ja menköön myös hyvien kammarien tekijöille ja kirjoitustuolien tekijöille, mutta moitteen kera kiitos menee tuolin pyörien tekijöille. Ne ovat viime vuosina huonontuneet, pieniä ovat ja aurauskulmat ihan pielessä. Auton korjaajille kiitoksia, ja putkimiehille sähkömiehille ja heistä erityisesti erikoisosaajille, jakokeskusasentajille, joiden myötävaikutuksella aikanaan ylensin itseni johdintaiteilijaksi ja vaikka sittemmin heittäydyin vinttikirjuriksi, niin edelleen on ylpeä kahdentoista vuoden piuhanväännöstään jakokeskustelija O. Peltonen