Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Rukoushetki punaisille kertoo haavojen arpeutuneen – Kiukaisissa eletään sisällissodan sovintoa todeksi

Vaikka Kiukaisissa ei käyty varsinaisia sisällissodan 1918 taisteluita, ulottuivat sen arvet syvälle pitäjään. Punakaartiin liittyneitä kiukaislaisia kuoli tuon ajan tapahtumissa enemmän kuin yhdessäkään toisessa kunnassa Turun ja Porin läänissä, virallisten lukujen mukaan 128. Oletettavasti todellisuudessa luku on vieläkin suurempi. Hiljattain ilmestyneen, paikallishistoriaa tutkineen Heimo Outolan tutkimuksen mukaan luku olisi peräti 155. Se on silloisen reilun 3 800 asukkaan kunnassa valtava määrä. –Noormarkun ja Porin taisteluissa kiukaislaisia punaisia kuoli yksittäisiä kiukaislaisia punaisia, Hollolan suurtaistelussa 12. Suurin osa punaisista kiukaislaisista menehtyi joko teloituksissa tai Lahden Fellmanin pellon vankileirillä, seurakuntapastori Heikki Hietanen kertoo. –Heinolassa kiukaislaisia Lahden ja Hollolan taisteluissa kiinni otettuja punaisia teloitettiin muutamassa päivässä yli 80. Voi vain kuvitella, millaisen arven tieto näistä jätti Kiukaisiin, jossa taistelujen osapuolet rakensivat elämää sodan jälkeen edelleen naapureina, kiukaislainen eläkeläinen ja seurakunta-aktiivi Voitto Reunanen kuvaa. Muun muassa Kiukaisissa punakaartia perustamassa ollut kiukaislainen, sosialidemokraattien kansanedustaja Juho Hakkinen teloitettiin sisällissodan loppuvaiheissa. Reunanen itse muistaa, kuinka kertomukset vankileireiltä jäivät jo lapsena hyytävinä mieleen, kuten teloitusta paennut mies, joka piilotteli kolme vuorokautta puussa. Myös Reunasen sukulaisia menehtyi vuoden 1918 tapahtumissa. Kiukaisissa vaikeat ajat voitettiin ja ihmisten tahto hyvään pääsi lopulta niskan päälle. Itsenäisen Suomen ensimmäiset vuosikymmenet olivat vaikeita punaisten ja valkoisten rinnakkaiselolle. Punaisille elämä ja asema oli kovaa henkistä taistelua, eikä kirkkokaan ollut tilanteessa osaton. Kiukaisten 1915 perustettu seurakunta muun evankelisluterilaisen kirkon kanssa oli puolensa valinnut, Heikki Hietanen sanoo. –Noina vuosikymmeninä kirkko oli valkoinen kirkko, se on selvää. Se on yksi syy, miksi kirkko on nostanut satavuotisen Suomen juhlavuoden keskeiseksi teemaksi Sovinto 100:n. Myös kirkon on pystyttävä kohtaamaan historiansa ja rakennettava sovintoa. Punaisten ja valkoisten katkerat haavat alkoivat arpeutua pikkuhiljaa 1930-luvulla, kun eurooppalaiset levottomuudet koettelivat koko kansaa. Toisen maailmansodan aikaan suomalaiset yhdistivät rintamansa yhteistä vihollista vastaan. Nuorempien sukupolvien myötä historian arvet alkoivat tasoittua, eikä rintamalinjoja enää pidetty. Kiukaisten uudelle hautausmaalle punaiset saivat oman muistomerkin 40 vuotta sitten. Se oli merkittävä askel yhtenäisyydelle ja todiste seurakunnan ja kiukaislaisten vuosikymmenten aikana tekemästä sovinnontyöstä. Jo vuosikymmeniä työväen kirkkopyhää Kiukaisissa järjestänyt Voitto Reunanen kuuli paljon toiveita punaisten uhrien siunaamisesta. Seurakunta lähti mukaan hankkeeseen Sovinto-teemassa. Lopulta päädyttiin järjestämään muisto- ja rukoushetki 1918 kuolleiden kiukaislaisten punaisten muistolle. Siunauksesta oli luovuttava useammastakin syystä. Yksi oli, että siunaus edellyttäisi tarkat tiedot vainajista, kenet on jo siunattu haudan lepoon ja kuka ei. Tiedot eivät ole aivan kattavia. –Toinen syy on, että kirkon täytyy kunnioittaa vainajan vakaumusta. Meillä ei ole tiedossa kaikkien tuolloin kuolleiden tahtoa tai uskoa, emmekä tahdo toimia vastoin sitä, Hietanen sanoo. Muisto- ja rukoushetki vuonna 1918 kuolleiden kiukaislaisten punaisten muistolle järjestetään lauantaina 8. joulukuuta kello 13 Kiukaisten uudella hautausmaalla, Kappelinkuja 11, Eura. Tilaisuudessa puhuvat pastori Heikki Hietanen ja rovasti Tapio Seppälä. Musiikista vastaa Ari Nurmi. Seppeleen laskevat Voitto Reunanen, Seppo Varjonen ja Kari Krannila. Tilaisuuden jälkeen kahvit seurakuntakodilla. "Noina vuosikymmeninä kirkko oli valkoinen kirkko, se on selvää. Heikki Hietanen seurakuntapastori