Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Puheenvuoro: Lapsen elämän kipukohdat ovat olleet tiedossa

Yleisradio uutisoi 28. marraskuuta lasten mielenterveysongelmista. ”Pieniä lapsia kuormittavat liian suuret päivähoitoryhmät ja vaihtuvat hoitajat. Alakoulussa vaaditaan taitoja, joita lapsella ei vielä ole. Jo varhaiskasvatuksessa vaatimukset ovat kasvaneet.” Ylen juttuun oli haastateltu viittä lastenpsykiatrian asiantuntijaa. Yli tuhat superilaista lastenhoitajaa kantoi huolta liian suurista lapsiryhmistä jo 2013 julkaistussa selvityksessämme. Ryhmäkoko nousi tärkeimmäksi asiaksi, joka varhaiskasvatuksessa tulisi laittaa kuntoon. Tämän jälkeen maamme hallitus päätti lisätä vielä yhden kolme vuotta täyttäneen lapsen yhtä kasvattajaa kohti, eli kolme lasta lisää ryhmiin. Nyt lastenpsykiatrian asiantuntijoiden huoli tukee lastenhoitajien käytännössä kohtaamia ongelmia. Isoissa ryhmissä ei ole mahdollista kohdata jokaista lasta. Ei myöskään ehditä puuttua kaikkiin lasten ristiriitoihin tai huomioida hiljaisimpia, koska aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi vie yhden kasvattajan koko työajan. Arki päiväkodissa täyttyy monesta silpusta. On palaveria, kehittämistä ja suunnittelua. Työntekijät ja heidän lapsensakin sairastavat tai ovat lomalla. Lapset ovat tarvitsevia joka hetki. Lapsi tarvitsee huomion viimeistään silloin, kun hän siitä selvästi viestittää. Usein työntekijöiden resurssit eivät riitä havaitsemaan huomaamattomimpia viestejä arjen kiireessä. Työntekijät huomaavat kyllä yleensä merkit, mutta koska tarvitsijoita on paljon, kahden kasvattajan aika ei riitä kaikille ryhmän 24 lapselle. Kolmas työntekijä on hyvin usein lapsiryhmän ulkopuolisessa työssä. Lasten tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan paljon paremmin, jos kaikkien työntekijöiden koko työaika olisi lapsiryhmässä. Laadukas varhaiskasvatus tarvitsee kuitenkin myös etukäteissuunnittelua, valmistelua, arviointia ja kehittämistä. Tämä pitäisi huomioida ja järjestää siten, että lapset eivät kärsi aikuisten vähyydestä. Paras ratkaisumalli olisi lisähenkilöresurssi. Jokaista yhdeksää kasvattajaa kohden tulisi olla vakituinen varahenkilö. Kolmen lapsiryhmän talossa olisi siis yksi vakituinen varahoitaja, kuuden ryhmän talossa kaksi ja niin edelleen. Näin varahenkilö tulisi aina paikkaamaan aikuisten vajetta ja olisi lapsille tuttu. Lähihoitajan palkkakuluna se ei edes olisi iso satsaus. On selvää, että tämänkaltaista satsausta olisi tehtävä kiireesti. Ennaltaehkäisevä malli tulisi huomattavasti halvemmaksi kuin erikoissairaanhoidon ja erityispedagogiikan tarve myöhemmin, kun ongelmat ovat alkaneet kasaantua. Jos oikeasti halutaan panostaa lasten tulevaisuuteen, se tulee tehdä joko ryhmäkokoja tuntuvasti pienentämällä tai palkkaamalla vakituisia lastenhoitajia lisää lasten arkeen. Lastenhoitajan työaika on lähes kokonaan lasten parissa.