Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Hartauskirjoitus: Se Sana seisoo vahvana…

”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan”, tähän virteen on Suomessa totuttu luottamaan niin rauhanneuvotteluihin lähdössä kuin uutta vuotta aloitettaessa. Neljäs säkeistö alkaa sanoin: ”Se sana seisoo vahvana, ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää”. Jumalan Sana on ollut monen turvana varsinkin sotien jälkeen. Oli opittu luottamaan Häneen, joka ei sallinut maamme joutua vieraan vallan alaisuuteen. Nyt alkaa sodan kokenut sukupolvi olla ehtoopuolella elämässään. Mihin mahtaisi nuori polvi turvautua hädän hetkellä? Löytyisikö virren 170 totuus heti vai pitäisikö sitä etsiä? Jumala ompi linnamme. Linnoitus, turvapaikka, suojamuuri, ainakin näitä voidaan sanoa tarvittavan, kun hätä on suuri. Jumalan Sanasta löytyy edelleen lohdutusta, turvaa, helpotusta ahdistukseen, lievitystä surussa tai muussa vaikeassa tilanteessa. Osaammeko etsiä ja löytää elämäämme juuri sitä, mitä varten koko Raamattu on kirjoitettu? Tuskin ihmisen elämä on muuttunut olemukseltaan kovinkaan paljoa Raamatun ajoista. Jonkin verran teknistä kehitystä kylläkin, mutta ihmisen perusolemus on sama. Jumala tahtoo unohtua kaiken tämän yltäkylläisen hyvinvoinnin keskellä. Tarvitsemmeko ylenmääräisiä vaikeuksia, jotta etsisimme Jumalan auttavia käsivarsia? Vai voisimmeko elää Jumalan yhteydessä tässä ja nyt kiittäen Häntä kaikesta hyvästä, minkä saamme joka päivä? Onko hyvä, jos turrutamme aistimme ruutuaikaa käyttäen välittämättä ajankäytöstämme? Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja tahtoo, että jokainen ihminen pelastuisi. Voisimmeko päivittäisestä ajastamme antaa muutaman ajatuksen Hänelle, joka tahtoo meidät pelastaa Taivaan kirkkauteen? Voimmeko aamuin illoin huokaista rukouksemme ja sanoa Jeesukselle, että tässä olen taas, siunaathan minua! Häneltä tulee paras apu jokaiseen hetkeemme. Virren lopusta: ”…vaan meidän iät on Jumalan valtakunta.” Tule Herra Jeesus tänäänkin avukseni, ole linnani ja turvani! Kirjoittaja on Kokemäen seurakunnan kanttori.