Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Verotiedot

Puheenvuoro: Anteeksi – mutta en vaan kestä Linnan juhlia

Minulla on ongelma. Siitä ei voi puhua juhlapyhänä. Siispä paljastan sen näin jälkikäteen. Olen tullut vuosien mittaan allergiseksi itsenäisyyspäivän Linnan juhlille. Jo useamman vuoden ajan olen köllötellyt omassa rauhassani itsenäisyyspäivän illan. Koska en halua seurata juhlan kulkua tiedotusvälineistä, joudun olemaan illan yksin, kaikki muuthan haluavat niitä seurata. Mistä moinen allergia? Olenhan kuitenkin isänmaallinen ihminen, kunnioitan esipolviemme taisteluita, joilla itsenäisyytemme on varmistettu ja nautin päivän juhlallisesta tunnelmasta. Finlandiaa kuunnellessa silmäkulmani kostuu ja itsenäisyyspäivän paraatin katsominen sopii hyvin päiväni ohjelmaan. Tuntematonta sotilasta seuraan televisiosta sivusilmällä. Siihen ei tarvitse keskittyä, kun tapahtumat on jo nähty. Mutta ne Linnan juhlat – etkot ja jatkot. En jaksa jännittää, millaisissa vaatteissa kukin on juhlaan saapunut, en myöskään sitä, kuinka jonottaminen ja kättely sujuvat. En saa tyydytystä edes siitä, jos pongaan tuttuja tanssilattialta. Voisi kuvitella, että olisin kiinnostunut edes siitä, mitä mieltä ensikertalaiset ovat Linnan boolista tai jos joku kommentoi tarjolla olevia ruokia tai juhlahuoneiston lämpötilaa. Mutta ei vaan kiinnosta, ei. Allergian tasolle ongelmani on kehittynyt pikku hiljaa. Ehkä se lähti siitä, kun huomasin, kuinka vaikeaa juhlilta on välttyä. Ohjelmaa tulee niin monesta tuutista, ettei uutisiakaan voi katsoa kuulematta, kuka kohautti Linnassa lenkkitossuilla. Linna-etäisyyden vaaliminen vaatii ponnisteluja. Väitän, ettei allergisuuteni johdu kateudesta, vaikka niin voisi helposti kuvitella. Eli että inhoaisin juhlintaa, kun en pääse siitä itse osalliseksi. En myöskään väheksy juhlia sinänsä. On aivan sopivaa juhlia komeasti maamme itsenäisyyttä suurella joukolla, komeissa puitteissa. Ongelma on epäilemättä siinä, että en kestä tuota ylenmääräistä hehkutusta, juhlan ympärille luotua hypetystä. Ehkä asialla on jotakin tekemistä luonteeni kanssa. Tämä kaikki on liikaa asiakeskeiselle introvertille, jolle jo auttavan small talkin ylläpitäminen juhlissa tuottaa suuria vaikeuksia. Kyynisyyteen taipuvan on vaikea kestää suitsutusta. No ongelmani on tietysti mitätön, altistuksesta seuraa vain ketutusta, ei sen kummempaa. Ja esimerkiksi television ohjelmatarjonta on nykyään niin runsasta, että jopa itsenäisyyspäivän tunnelmaan sopivaa vaihtoehtoista ohjelmaa on tarjolla. Jostain luin, että puolet suomalaisista katsoo Linnan juhlia televisiosta. Olisiko siis niin, etten ole allergiani kanssa yksin? Vai onko niin, että kaikki muut ohjelman väliin jättävät katsoisivat, mutta eivät jostain syystä ehdi? Sitä vähän kavahdin, kun Aamu-TV:ssä pohdittiin, että onko Linnan juhlien seuraaminen jonkinlainen suomalaisuuden mitta. Ei kai sentään?